Kolmantena esittelyssä mielenkiintoinen "opaskirja" perhepedistä kiinnostuneille. Jackson, Deborah. Three in a Bed: The Benefits of Sleeping with Your Baby. Bloomsbury 1999. 312 s.
  Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu.
[Liedloff] [Ljungberg] [Jackson] [Pantley] [Sears] [Granju] [SearsII] [Sears III]
Three in a bed on ihana kirja. Se on hauska, rento ja täynnä tietoa. Ja taas tekisi mieli siteerata suurinpiirtein joka lause, mutta koetetaan tiivistää.

Deborah Jacksonin ote on henkilökohtainen ja käytännönläheinen. Hän kirjaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan kolmen lapsen äitinä. Aiheena on elämä lapsen kanssa, kaikkineen, ei pelkkä perhepeti. Jackson kirjoittaakin, että häneltä kysyttiin ihmetellen: aiot siis täyttää kokonaisen kirjan lapsen kanssa nukkumisella? Kyllä, yli 300 sivua. Mutta samalla tulee käytyä läpi kaikenlaista aiheeseen liittyvää viktoriaanisen ajan hyväätarkoittavista lapsenhoito-ohjeista kosketuksen tärkeyteen, tavallisimmista ennakkoluuloista ja hokemista (”onko se kiltti?”, ”älä vain totuta sitä liian hyvälle”...) lapsen oikeuksien puolustamiseen. Jackson harrastaa paljon sitaatteja.

Muuten: Deborah Jackson, kolmen lapsen äiti, on aloittanut tutkimukset kirjaa varten, kun hänen esikoisensa Frances oli seitsenkuinen. Silloin Frances oli kolme tuntia päivässä lastenhoitajan kanssa. Jackson kirjoittaa, että ”AP-suuntautuneista” vanhemmista tuntuu joskus, että eivät voi jättää lasta hetkeksikään. Tämä on Jacksonin mukaan väärinkäsitys. Kyse on vain siitä, miten paljon erossaoloa äidistä lapsi missäkin iässä kestää. Vastasyntynyt pärjää ehkä puoli tuntia ilman äitiä, puolivuotias jo muutaman tunnin kerrallaan. Jacksonin omat lapset ovat olleet yökylässä ensimmäistä kertaa kolmivuotiaina – ja tällöin ilman sen kummempaa numeroa asiasta. (Vaikka Jackson kirjoittaa, ettei halua tehdä omista lapsistaan mitään perhepetiläisten mallikappaleita, hän kertoo paljon omista kokemuksistaan.)

hyväätarkoittavat neuvot
Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään. Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin). Silti, Jackson esittää, jo synnytyssairaalassa aletaan etäännyttää lasta ja äitiä toisistaan. ”Jos istut koko päivän vauva sylissäsi, sinun käsketään mennä lepäämään. Eräs äiti kertoo: ’Kätilö käski minun lopettaa yhden päivän ikäisen vauvani heijaaminen, kun vauvan oli vaikea nukkua. Hän sanoi: olet hemmotellut sen pilalle jo ennen kuin edes pääsette kotiin.’”

Jacksonin mukaan moni synnytyksenjälkeinen masennus tai äidin kriisi vältettäisiin, jos jo synnytyssairaalassa tuettaisiin äidin ja lapsen luonnollista läheisyyttä ja annettaisiin lapsen nukkua yhdessä äidin kanssa. Kun äidin ja lapsen side on vahva, molemmilla on helpompaa. Mutta Jacksonin parjaamassa sairaalasynnytyskulttuurissa äidin ja lapsen siteelle ei anneta tilaa muodostua.

En tiedä, törmääkö meillä enää kätilöihin, jotka eivät kannustaisi äidin ja lapsen läheisyyttä, myös öisin. Joka tapauksessa Jackson siirtyy pohtimaan, mistä kaikki nuo ”hyvää tarkoittavat neuvot” opettaa lapsi heti vastasyntyneenä olemaan yksikseen tulevat. Hän käy tavallisimpia ennakkoluuloja läpi luvussa, jonka nimi on ”He yrittävät vain auttaa”. Neuvojen takaa löytyy paitsi muinaisia käsityksiä hygieniasta ja lasten kasvattamisesta, koko valtaisa lastentarvikebisnes. Ja ne ovat ison rahan markkinat. Lastensänkyjen, sängynkeikuttimien, viihdyttävien musiikkilaitteiden, soivien pehmolelujen ja soittorasioiden... joiden myynti romahtaisi, jos lasten ei tarvitsisi nukkua yksin.

Jackson kehottaa siis unohtamaan ulkopuolelta tulevat neuvot. Hän kirjoittaa: ”Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat neuvot eivät saisi tulla väliin.”
läheisyys
Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa maailmasta – pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan. Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta olemassaolosta. Rakastetuksi tulemisen tunnetta: ”Voidaan sanoa, että jos vauvan vartalo on ilon ja mielihyvän lähde äidin sylissä, sama vartalo tulee olemaan ilon ja mielihyvän lähde vauvalle itselleen myöhemmin elämässä.”

Kaikki vanhemmat tietävät, miten sairas lapsi rauhoittuu heijaamisesta, hyssyttelystä, kantamisesta. Mutta kosketus on elintärkeää myös terveelle lapselle. Normaalit hoitotoimenpiteet ja pikasuukot eivät riitä täyttämään vauvan läheisyyden tarvetta – vauvan, joka vielä hetki sitten oli kokonaan kohdun ympäröimä. ”Hellä kosketus on tärkeää kaikelle henkiselle hyvinvoinnille”, Jackson siteeraa. Hän heittää ilmaan myös kysymyksen, onko meidän kulttuurimme niin seksikeskeinen juuri siksi, että vauvat eivät saa tarpeeksi ihokosketusta eivätkä siten totu siihen, että koskettaminen on normaalia, tarpeellista, jokapäiväistä. Kun normaalia kosketusta ihmisten välillä kaihdetaan, seksistä tulee ainut keino hakeutua toisen ihmisen läheisyyteen.

Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene rentoutumaan. 

käytännön neuvoja
Jackson käy läpi tavallisimmat turvallisuuteen liittyvät ennakkoluulot, ja vakuuttaa lapsen vieressä nukkumisen olevan turvallista, kunhan äiti ei ole päihtynyt tai sairas, ja kunhan sänky on oikeanlainen (ei esimerkiksi liian pehmeä sohva). Itse asiassa kätkytkuolemia esiintyy vähemmän lapsilla, jotka nukkuvat äidin läheisyydessä kuin niillä, jotka nukkuvat omassa sängyssä eri huoneessa. Äidin lähellä lapsi myös pysyy lämpimämpänä kuin muualla nukkuessaan.

Vauvan vieressä nukkuminen myös helpottaa imetystä. Jackson pitää tärkeinä etenkin ensimmäisiä imetyksiä heti synnytyksen jälkeen: vauvan tulisi, jos mahdollista, päästä heti rinnalle. Se auttaa sekä maidonnousussa että äidin ja lapsen välisen siteen muodostumisessa (joka puolestaan myös tekee imettämisestä hyvän kokemuksen molemmille). Imetyksen onnistuminen on todennäköisempää, jos äiti ja vauva saavat nukkua yhdessä.

Nomads and nannies -luvussa Jackson käy kiinnostavasti läpi nukkumistapoja eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Käy muun muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä. Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein päinvastaista.

Kirjan loppupuolella Jackson listaa erilaisia käytännön kysymyksiä ja vastaa niihin. Hän käy läpi myös tavallisimpia ”muttia”: mutta jääkö se sitten loppuiäkseen siihen? Tottuuko se liian hyvälle? Tuleeko siitä tapa? Jackson kirjoittaa:

”Miksi ihmeessä ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme, että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai ne rupeavat vaatimaan sitä.”

Käytännön neuvot tuntuvat hyviltä, samoin esimerkit Jacksonin omasta perheestä. Liedloffin kirjasta tämän erottaakin maanläheisyys ja kokemus: kolmen lapsen äitinä Jackson kyllä tietää mistä puhuu, eikä liiku – isosta tietomäärästä huolimatta – pelkästään teorian tasolla. Hän ei pelkää myöskään tarttua ongelmiin ja vastaväitteisiin.

Läpi kirjan kulkee punaisena lankana kehotus: äidit, luottakaa omiin vaistoihinne. Kun äidin ja lapsen side on vahva, äiti kyllä tietää, mikä tuntuu oikealta. Läheisyys luo siteen äidin ja vauvan välille.

Jokaiselle perhepedistä kiinnostuneelle oiva opaskirja. Erityisen kiva iltalukemiseksi vauva kainalossa.

entä jos vauva ei nuku
Siihen osviittaa seuraavassa kirjassa.

Tulossa:
Pantley, E. The No-Cry Sleep Solution: Gentle Ways to Help Your Baby Sleep Through the Night.
Sears & Sears. The Attachment Parenting Book.
Sears, W. Nighttime Parenting: How to Get Your Baby and Child to Sleep.
 

Haluatko kysyä tai kommentoida? Kirjoita suoraan Johannalle.

Lue myös Jacksonin artikkeli aiheesta Mothering-lehdessä:
Three in a Bed: What a Difference a Decade Makes!