[Liedloff] [Ljungberg] [Jackson]
[Pantley] [Sears]
[Granju] [SearsII] [Sears III]
|
Three in a bed on ihana kirja. Se on hauska, rento ja täynnä
tietoa. Ja taas tekisi mieli siteerata suurinpiirtein joka lause,
mutta koetetaan tiivistää.
|
 |
Deborah Jacksonin ote on henkilökohtainen ja
käytännönläheinen. Hän kirjaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan
kolmen lapsen äitinä. Aiheena on elämä lapsen kanssa, kaikkineen,
ei pelkkä perhepeti. Jackson kirjoittaakin, että häneltä kysyttiin
ihmetellen: aiot siis täyttää kokonaisen kirjan lapsen kanssa
nukkumisella? Kyllä, yli 300 sivua. Mutta samalla tulee käytyä
läpi kaikenlaista aiheeseen liittyvää viktoriaanisen ajan
hyväätarkoittavista lapsenhoito-ohjeista kosketuksen tärkeyteen,
tavallisimmista ennakkoluuloista ja hokemista (”onko se kiltti?”,
”älä vain totuta sitä liian hyvälle”...) lapsen oikeuksien
puolustamiseen. Jackson harrastaa paljon sitaatteja. |
Muuten: Deborah Jackson, kolmen lapsen äiti, on aloittanut
tutkimukset kirjaa varten, kun hänen esikoisensa Frances oli
seitsenkuinen. Silloin Frances oli kolme tuntia päivässä
lastenhoitajan kanssa. Jackson kirjoittaa, että
”AP-suuntautuneista” vanhemmista tuntuu joskus, että eivät voi
jättää lasta hetkeksikään. Tämä on Jacksonin mukaan väärinkäsitys.
Kyse on vain siitä, miten paljon erossaoloa äidistä lapsi missäkin
iässä kestää. Vastasyntynyt pärjää ehkä puoli tuntia ilman äitiä,
puolivuotias jo muutaman tunnin kerrallaan. Jacksonin omat lapset
ovat olleet yökylässä ensimmäistä kertaa kolmivuotiaina – ja
tällöin ilman sen kummempaa numeroa asiasta. (Vaikka Jackson
kirjoittaa, ettei halua tehdä omista lapsistaan mitään
perhepetiläisten mallikappaleita, hän kertoo paljon omista
kokemuksistaan.) |
|
hyväätarkoittavat neuvot |
Kirjaa lukiessa alkaa tosiaan vaikuttaa päättömältä se, millaisia
ponnistuksia länsimaiset vanhemmat suorittavat yrittäessään saada
vastasyntyneen tai pienen vauvan nukkumaan omassa sängyssään.
Jackson käy läpi tutkimuksia, joiden mukaan läheisyys on
elintärkeää vastasyntyneelle vauvalle: iho, äidin läsnäolo ja
kosketukset. Ilman näitä vauva kärsii, sen kehitys hidastuu. Tämä
tiedetään, samoin se, että huutaessaan lapsi ei suinkaan harjoita
keuhkojaan (kuten Viktorian ajan Englannissa väitettiin). Silti,
Jackson esittää, jo synnytyssairaalassa aletaan etäännyttää lasta
ja äitiä toisistaan. ”Jos istut koko päivän vauva sylissäsi, sinun
käsketään mennä lepäämään. Eräs äiti kertoo: ’Kätilö käski minun
lopettaa yhden päivän ikäisen vauvani heijaaminen, kun vauvan oli
vaikea nukkua. Hän sanoi: olet hemmotellut sen pilalle jo ennen
kuin edes pääsette kotiin.’”
Jacksonin mukaan moni synnytyksenjälkeinen masennus tai äidin
kriisi vältettäisiin, jos jo synnytyssairaalassa tuettaisiin äidin
ja lapsen luonnollista läheisyyttä ja annettaisiin lapsen nukkua
yhdessä äidin kanssa. Kun äidin ja lapsen side on vahva,
molemmilla on helpompaa. Mutta Jacksonin parjaamassa
sairaalasynnytyskulttuurissa äidin ja lapsen siteelle ei anneta
tilaa muodostua.
En tiedä, törmääkö meillä enää kätilöihin, jotka eivät kannustaisi
äidin ja lapsen läheisyyttä, myös öisin. Joka tapauksessa Jackson
siirtyy pohtimaan, mistä kaikki nuo ”hyvää tarkoittavat neuvot”
opettaa lapsi heti vastasyntyneenä olemaan yksikseen tulevat. Hän
käy tavallisimpia ennakkoluuloja läpi luvussa, jonka nimi on ”He
yrittävät vain auttaa”. Neuvojen takaa löytyy paitsi muinaisia
käsityksiä hygieniasta ja lasten kasvattamisesta, koko valtaisa
lastentarvikebisnes. Ja ne ovat ison rahan markkinat.
Lastensänkyjen, sängynkeikuttimien, viihdyttävien
musiikkilaitteiden, soivien pehmolelujen ja
soittorasioiden... joiden myynti romahtaisi, jos lasten ei
tarvitsisi nukkua yksin.
Jackson kehottaa siis unohtamaan ulkopuolelta tulevat neuvot. Hän
kirjoittaa: ”Vauvat tarvitsevat meidän rakkauttamme ja lämpöämme
päivin ja öin. Kun vanhemmat saavat olla rauhassa, useimmat heistä
pystyvät näitä lapsilleen antamaan. Mitkään hyväätarkoittavat
neuvot eivät saisi tulla väliin.”
|
läheisyys |
Läheisyys ja ihokosketus on lapselle elintärkeää, ja Jacksonin
siteeraaman asiantuntijan mukaan vauva tarvitsee äidin läheisyyttä
vielä enemmän yöllä kuin päivällä; enemmän pimeässä kuin valoisan
aikaan. Kosketuksen kautta vauva saa ensimmäiset havaintonsa
maailmasta – pienen lapsen näköaisti on vielä rajoittunut. Kun
vauva hakeutuu nukkumaan sängyn laitaa vasten, se ei suinkaan
ajaudu sinne vahingossa: se hakee kosketusta, tuntumaa kehostaan.
Kosketuksen kautta vauva hakee kaikkinaista tunnetta
olemassaolosta. Rakastetuksi tulemisen tunnetta: ”Voidaan sanoa,
että jos vauvan vartalo on ilon ja mielihyvän lähde äidin sylissä,
sama vartalo tulee olemaan ilon ja mielihyvän lähde vauvalle
itselleen myöhemmin elämässä.”
Kaikki vanhemmat tietävät, miten sairas lapsi rauhoittuu
heijaamisesta, hyssyttelystä, kantamisesta. Mutta kosketus on
elintärkeää myös terveelle lapselle. Normaalit hoitotoimenpiteet
ja pikasuukot eivät riitä täyttämään vauvan läheisyyden tarvetta –
vauvan, joka vielä hetki sitten oli kokonaan kohdun ympäröimä.
”Hellä kosketus on tärkeää kaikelle henkiselle hyvinvoinnille”,
Jackson siteeraa. Hän heittää ilmaan myös kysymyksen, onko meidän
kulttuurimme niin seksikeskeinen juuri siksi, että vauvat eivät
saa tarpeeksi ihokosketusta eivätkä siten totu siihen, että
koskettaminen on normaalia, tarpeellista, jokapäiväistä. Kun
normaalia kosketusta ihmisten välillä kaihdetaan, seksistä tulee
ainut keino hakeutua toisen ihmisen läheisyyteen.
Jacksonin mukaan vanhempien olisi tärkeää tarkkailla lasta, niin
että he näkevät, milloin lapsi viihtyy itsekseen ja tuntee olonsa
hyväksi itsekseen nukkuessaan. Läheisyyttä kaivataan, jos lapsi
itkee, sätkii jalkojaan turhautuneena, on levoton tai ei kykene
rentoutumaan.
|
käytännön neuvoja |
Jackson käy läpi tavallisimmat turvallisuuteen liittyvät
ennakkoluulot, ja vakuuttaa lapsen vieressä nukkumisen olevan
turvallista, kunhan äiti ei ole päihtynyt tai sairas, ja kunhan
sänky on oikeanlainen (ei esimerkiksi liian pehmeä sohva). Itse
asiassa kätkytkuolemia esiintyy vähemmän lapsilla, jotka nukkuvat
äidin läheisyydessä kuin niillä, jotka nukkuvat omassa sängyssä
eri huoneessa. Äidin lähellä lapsi myös pysyy lämpimämpänä kuin
muualla nukkuessaan.
Vauvan vieressä nukkuminen myös helpottaa imetystä. Jackson pitää
tärkeinä etenkin ensimmäisiä imetyksiä heti synnytyksen jälkeen:
vauvan tulisi, jos mahdollista, päästä heti rinnalle. Se auttaa
sekä maidonnousussa että äidin ja lapsen välisen siteen
muodostumisessa (joka puolestaan myös tekee imettämisestä hyvän
kokemuksen molemmille). Imetyksen onnistuminen on
todennäköisempää, jos äiti ja vauva saavat nukkua yhdessä.
Nomads and nannies -luvussa Jackson käy kiinnostavasti läpi
nukkumistapoja eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Käy muun
muassa selväksi, että yöheräily ja uniongelmat ovat harvinaisempia
niissä ympyröissä, joissa vauvat nukkuvat vanhempiensa vieressä.
Eli paradoksaalisesti tapa erottaa vauvat vanhemmistaan, jotta
vanhemmat saisivat nukkua rauhassa, aiheuttaakin usein
päinvastaista.
Kirjan loppupuolella Jackson listaa erilaisia käytännön kysymyksiä
ja vastaa niihin. Hän käy läpi myös tavallisimpia ”muttia”: mutta
jääkö se sitten loppuiäkseen siihen? Tottuuko se liian hyvälle?
Tuleeko siitä tapa? Jackson kirjoittaa:
”Miksi ihmeessä
ammattilaiset ovat niin huolestuneita toisista tavoista, mutta
eivät toisista ollenkaan. Me puemme vauvalle vaipat ja tiedämme,
että niistä päästään kyllä eroon siihen mennessä, kun lapsi
täyttää kolmekymmentäviisi. Silti vauvojen, jotka tuuditetaan
uneen tai otetaan vanhempien sänkyyn nukkumaan, uhkaillaan jäävän
loppuiäkseen riippuvaisiksi. Älkää vain rakastako niitä liikaa tai
ne rupeavat vaatimaan sitä.”
Käytännön neuvot tuntuvat hyviltä, samoin esimerkit Jacksonin
omasta perheestä. Liedloffin kirjasta tämän erottaakin
maanläheisyys ja kokemus: kolmen lapsen äitinä Jackson kyllä
tietää mistä puhuu, eikä liiku – isosta tietomäärästä huolimatta –
pelkästään teorian tasolla. Hän ei pelkää myöskään tarttua
ongelmiin ja vastaväitteisiin.
Läpi kirjan kulkee punaisena lankana kehotus: äidit, luottakaa
omiin vaistoihinne. Kun äidin ja lapsen side on vahva, äiti kyllä
tietää, mikä tuntuu oikealta. Läheisyys luo siteen äidin ja vauvan
välille.
Jokaiselle perhepedistä kiinnostuneelle oiva opaskirja. Erityisen
kiva iltalukemiseksi vauva kainalossa.
|
entä jos vauva ei nuku |
Siihen osviittaa seuraavassa
kirjassa.
Tulossa:
Pantley, E. The No-Cry Sleep Solution: Gentle Ways to Help
Your Baby Sleep Through the Night.
Sears & Sears. The Attachment Parenting Book.
Sears, W. Nighttime Parenting: How to Get Your Baby and
Child to Sleep.
|
|