Synnytysasentoja
(Sandelin, T. 2003)
yleistä asennoista
Koska synnytys on luova ja ainutlaatuinen tapahtuma, synnytysasentoa ei oikein voi etukäteen lyödä lukkoon. Mutta sekä äidin että tukihenkilön on hyvä tutustua eri vaihtoehtoihin, joita voi sitten ottaa käyttöön tilanteesta riippuen.

Kun synnyttävä äiti seisoo omilla jaloillaan, hän myös ottaa itse vastuun ja hallitsee itseään. Tämä antaa lisää voimia. Pystyt, mutta eteenpäin nojautuvat asennot, helpottavat synnytyskipua ja edistävät synnytyksen kulkua. Kun äiti on pystyasennossa, rento ja vähän liikkeessäkin, niin kehon omat kipulääkkeet, endorfiinit, pääsevät paremmin vapautumaan. Kun äiti seisoo omilla jaloillaan hänen on helpompi kontrolloida omaa itsetuntoaan ja itsekunnioitustaan, millä on suuri merkitys kivun kokemiseen.

Kipu on myös helpompi ottaa vastaan pystyasennossa, koska se on oikeassa suhteessa synnytyskanavan anatomiaan. Liikkuvaisemmassa pystyasennossa äidin lantion luiset liitokset ovat myös liikkuvammat ja lantionpohjan lihakset rennommat. Työntösuunnan ollessa luonnollisesti sama kuin painovoiman äidin työnnöt ja supistukset ovat tehokkaammat. Häntäluun ollessa vapaana, se pystyy paremmin liikkumaan ja osaltaan laajentamaan vauvan ulostulotietä. Myös lapsen pään kääntyminen synnytyskanavaan on tällöin helpompaa.

Selällään synnyttämisen luonnollisuutta voisi verrata selällään kakkaamiseen. Turha ylämäki vaatii lisää voimia sekä äidiltä että lapselta. Selällään olemista ei suositella loppuraskauden aikana, koska se voi haitata lapsen hapensaantia. Sama koskee synnytyssängyssä makaamista selällään.

Parhaat asennot, joissa äiti voi liikutella lantiotaan ja seisoa omilla jaloillaan, ovat mm. tuettuna seisominen, seisoen roikkuminen, polvillaan seisominen tai etukumara polvillaan tuettuna, istuminen etukumarassa, synnytysjakkaralla, synnytystuolissa tai erilaiset kyykkyasennot.

Sekä avautumisvaiheessa että ponnistusvaiheessa äidin tulisi voida valita se asento, joka tuntuu parhaimmalta, mikäli kaikki sujuu hyvin. Eri asennoista voi tehdä monia eri variaatioita hiukan kehon osien asentoa tai tukemistapaa vaihdelleen. Äidin jaksaminen ja voimat tulee huomioida, jotta asennot olisivat mahdollisimman rentoja, eivätkä turhaan väsytä äitiä.

Äiti saattaa väsyneenä ja kipuisena käpertyä mihin tahansa tämän hetkiseen asentoon haluamatta siitä liikkua. Jos tuo asento ei tunnu äidistä kuitenkaan hyvältä, tukihenkilön on hyvä ehdottaa uutta asentoa ja muistuttaa asennon vaihtamisen tuomasta helpotuksesta kipuun. Samassa asennossa pitkään pysyminen voi lisätä kipua, koska lapsi painaa samoja kudoksia ja silloin niiden verenkierto heikkenee.
 
seisominen ja käveleminen
Etenkin avautumisvaiheen alussa seisominen mahdollistaa liikkumisen erittäin hyvin. Seisoessaan äiti voi tukeutua tukihenkilöön, seinään tai huonekaluun. Häntä voi tukea käsistä, edestä tai takaa. Äidillä voi olla jalat reilusti haara-asennossa ja polvet kevyesti koukussa. Supistusten aikana äiti voi tukihenkilön kanssa vaikka "tanssia hitaita" musiikin tahdissa. Seisoessaan äiti voi nostaa toisen jalan tuolille. Tukihenkilö auttaa tasapainon pitämisessä. Seisoessa tukihenkilö voi antaa äidille koko vartalon mitalla läheisyyttä ja siten turvallisuuden tunnetta.

konttausasento ja polviseisonta
Konttausasennossa tai etukumarassa polviasennossa muunnelmineen on mahdollista pyöritellä lantiota, heijata puolelta toiselle ja asennon vaihtaminen on helppoa. Jalat on hyvä olla mahdollisimman auki harallaan, eikä niiden tarvitse olla samalla tasolla. Alaselkään ei saisi tulla notkoa, vaan selän tulisi pyöristyä mieluummin ylöspäin.
Konttausasento muunnelmineen on erittäin hyvä ja käytetty asento. Sen voi toteuttaa käsiin nojaten varsinaisessa konttausasennossa tai niin että kädet ovat alempana kyynärpäiden varassa. Tässä on tärkeää että lattialla on pehmeä alusta. Muita muunnelmia ovat esimerkiksi konttausasento nojaten eteenpäin säkkituoliin, sänkyyn tai tuolilla istuvaan tukihenkilöön. Välillä äiti voi laskeutua istumaan jalkojensa päälle kun jalat ovat leveässä haara-asennossa.

Konttausasento voi estää ennenaikaista ponnistamisen tarvetta. Tällöin on hyvä laittaa rinta lähelle maata ja pitää kuitenkin pylly pystyssä, siis laittaa vauva ylämäkeen.
 
kyykky
Kyykkyasento avaa lantiota tehokkaasti ja samalla välilihan alue venyy. Leveä kyykkyasento, niin että kantapäät ovat kunnolla tukevasti maassa, on hyvä asento, mutta voi olla hankala tottumattomalle kyykkijälle. Synnytysasentona sillä on paljon hyviä puolia, joten siihen kannattaisi viimeistään raskauden aikana totutella.

Kyykkiä voi matalalla pallilla istuen tai tuettuna edestä tai takaa tai mielellään molemmilta sivuilta tuettuna tai itse jossain käsin roikkuen. Äidin mieltymysten ja voimien mukaan kyykkyasennosta voi tehdä monenlaisia muunnelmia. Hyvin tuettuna on mahdollista saavuttaa rento asento. Myös ylävartalon tulisi olla rentona, jotta hengitys kulkee vapaasti.
 
kylkimakuuasento
Kylkimakuuasento antaa väsyneelle äidille mahdollisuuden välillä levätä ja kerätä voimia.

Hyvä asento löytyy mielellään vasemmalla kyljellään ja tyynyjä apuna käyttäen. Tyynyillä voi yrittää tukea asentoa mahdollisuuksien mukaan pystymmäksi.

Ponnistusvaiheessa työntöjen aikana äitiä voi ohjata pitämään kiinni päällimmäisen jalan polvitaipeesta ja nostamaan jalkaa ylös, jolloin lantioon tulee lisää tilaan. Tavallaan kuin olisi kyykyssä selällään. Tukihenkilö auttaa tarpeen mukaan asennossa pysymistä.
 
istuminen
Tarvittaessa äiti voi rentoutua myös istuvassa asennossa. Puoli-istuva asento sängyssä mahdollistaa äidin lepäämisen supistusten välillä. Toisaalta jatkuva istuminen voi jäykistää jäseniä tai hankaloittaa verenkiertoa. Kiinteällä alustalla istuminen ei myöskään vapauta lantiota liikkumaan. Taaksepäin nojaava istuma-asento saattaa painaa häntäluuta tai ainakin vie siltä liikkumatilan.

Istua voi mm sängyn reunalla, keinutuolissa, voimistelupallon päällä, säkkituolissa ja ponnistusvaiheessa synnytysjakkaralla ja synnytystuolissa. Voimistelupallon päällä on helppo myös liikutella kehoaan, keinuttelemalla itseään vaikka musiikin tahdissa. Tuki on tarpeen ainakin tasapainon säilyttämiseksi.

Ponnistusvaiheessa äiti voi olla synnytystuolilla tai -jakkaralla. Äiti voi nojata jakkaralla takana olevaan tukihenkilöön.

tästä artikkelista
Olen kerännyt itselleni muistilistaa tai sanoisinko työkalupakkia niistä asioista, joiden avulla minä tukihenkilönä voin tukea synnyttäjää. En ole terveydenhoitoalan ammattilainen ja tätä lukiessa on muistettava, että kaikki jutut eivät sovi kaikille. Poimikaa niitä ideoita, jotka omaan tilanteeseenne sopivat sekä tuntuvat luontevilta.

Ota yhteyttä, kaikenlainen palaute on tervetullutta. Jos et ole saanut vastausta aiempaan kommenttiisi, kirjoittaisitko uudestaan, sillä vanha osoite ei ole toiminut.

Artikkelin ohjeiden avulla ei voida korvata lääkärin hoitoa ja Babyidea ei vastaa ohjeiden omakohtaisesta soveltamisesta.