IMETYKSEEN LIITTYVÄT MYYTIT JA HARHALUULOT

Ei liene ihmistä, joka ei olisi kuullut erilaisia myyttejä ja harhaluuloja imetykseen ja vauvanhoitoon liittyen. Käydäänpä läpi ne yleisimmät:

MYYTTI:
Riittää, että vauva imee rintaa 15min. Sen jälkeen hänellä ei enää pitäisi olla nälkä, tai jos on, niin pitää antaa lisämaitoa, eikä oma maito siis riitä.

TOTUUS:
Samoin kuin on eri tahtiin syöviä aikuisiakin, myös vauvat ovat yksilöitä syömistahdin suhteen. Toiset vauvat saavat masunsa täyteen parissa kolmessa minuutissa, kun taas toiset tykkäävät nautiskella rinnalla pidempään. Harvoin aikuiselle sanotaan vartin syömisen jälkeen, että nyt riittää, ja otetaan lautanen pois nenän edestä, jos ruokailu on vielä kesken. Miksi siis niin tehtäisiin vauvoille?
Toisaalta, rinnan imemisessä ja riittävän maitomäärän saamisessa merkitsee enemmän tehokkaaseen imemiseen käytetty aika kuin rinnalla vietetty aika. Jos vauva imee tehokkaasti viisi minuuttia, saa hän todennäköisesti enemmän maitoa kuin puoli tuntia rinnalla lupsuttaen ja torkahdellen imevä vauva. Riittävän maitomäärän arvioimiseksi paras tapa on punnita vauva säännöllisesti. Kun vauva kasvaa normaalisti, hän saa tarpeeksi maitoa.

MYYTTI:
Vauvaa ei ole hyvä imettää kovin tiheästi, että vatsa saa välillä levätä. Imetysvälien tulisi olla ainakin 2-3 tuntia, ettei vauvaa ylensyötetä.

TOTUUS:
Äidinmaito sulamisprosessi on ajallisesti lyhyt, keskimäärin 20-40min. Ei siis mikään ihme, että toiset vauvat haluavat syödä tiheästi. Äidinmaito on myös ihmisenpoikaselle vartavasten suunniteltua ravintoa, toisin kuin toisen nisäkäslajin maito. Jos vauva on kohdussa saanut ravintoa napanuoran kautta 24/7, ei liene mikään ihme, että näläntunne on vauvoille uusi ja outo asia, ja siihen kestää muutama kuukausi tottua. Lisäksi rinnan imeminen on vauvoille muutakin kuin pelkkää syömistä ja juomista. Rinnalla vauva kuulee kohdusta tutut sydänäänet, saa olla lähellä ja tuntea sekä äidin lämmön ja tuoksun. Kaikki nämä luovat vauvalle myös turvaa ja vahvistavat perusturvallisuuden syntymistä myöhempää elämää varten.
Imetettyä vauvaa on erittäin vaikea, jopa lähes mahdoton, ylensyöttää. Vauvaa ei voi pakottaa rinnalle. Vauva osaa säännöstellä imetyn maidon määrää imemällä haluamansa ja tarvitsemansa määrän kerrallaan. Jos vauva ottaa maitoa liikaa, hän voi pulautella ylimääräisen maidon pois.

MYYTTI:
Täysimetetty vauva tarvitsee helteillä vettä, jottei kuivu.

TOTUUS:
Äidinmaidosta noin 88% on vettä (samoin kuin lehmänmaidostakin). Kun äidillä on kuuma, rinnat olettavat myös vauvan olevan kuumissaan ja osaavat muodostaa maitoa, joka on vähärasvaisempaa ja näin täyttää paremmin janojuoman kriteerit. Helteillä täysimetetty ja rinnalle halutessaan pääsevä vauva ei tarvitse ylimääräisiä vesihuikkia. Eri asia tietysti on, jos vettä halutaan vauvalle syystä tai toisesta tarjota.

MYYTTI:
Isokokoinen vauva tarvitsee kiinteitä aikaisemmin kuin ”normaalikokoinen” vauva.

TOTUUS:
Ensimmäisinä kiinteinä usein tarjotut peruna ja porkkana sisältävät vähemmän energiaa kuin äidinmaito. Lisäksi alussa kiinteitä menee niin vähän, että ravitsemuksellisesti niillä ei ole suurtakaan hyötyä vauvan kasvuun. Kun vauva on isoksi kasvanut äidinmaidolla, hän saa siitä jatkossakin riittävästi energiaa, mikäli äidin toiveena on täysimettää puoli vuotta. Tutkimusten mukaan täysimetetyllä vauvalla maidon tarve pysyy keskimäärin samana 1-6kk iässä.

MYYTTI:
Vauva saa liian vähän maitoa, jos kasvu kulkee neuvolan käyrästöllä miinusalkuisella käyrällä.

TOTUUS:
Käyrän etumerkki ei ole tärkeä vauvan kasvua tarkkailtaessa. Tärkeämpää on, että vauva kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, oli se sitten – tai + -merkkinen. Nollakäyrä on keskiarvo, ei tavoite. Jotta keskiarvo toteutuisi, pitää toisten vauvojen kasvaa miinus- ja toisten pluskäyrillä. Eiväthän kaikki aikuisetkaan ole samankokoisia.

MYYTTI:
Vauvan päiväunet ovat lyhyitä, n. 30min kerrallaan, vaikka ”kaikkien muitten vauvat” nukkuvat 3-4 tuntia kerrallaan. Maito ei varmastikaan riitä?

TOTUUS:
Samoin kuin syömistahdin kanssa, myös nukkumisen ja unentarpeen suhteen vauvat ovat yksilöitä. Toiset ovat luonnostaan jossain elämänsä vaiheessa pätkänukkujia, kun toiset tarvitsevat pitkäjaksoista unta. Ravinnolla voi tuskin koskaan vaikuttaa vauvojen nukkumiseen. Jos vauva kasvaa normaalisti, hän saa tarpeeksi maitoa, vaikka unet olisivatkin pätkittäisiä. Pätkänukkujavauvojen vanhemmilla lienee helpompaa, jos he sopeutuvat vauvan rytmiin kuin että yrittäisivät sitä väkisin muuttaa opaskirjojen ja naapurien vauvojen mukaisiksi.

MYYTTI:
Yli puolivuotias vauva ei yöllä tarvitse ruokaa/palveluita.

TOTUUS:
Tämä on jälleen yksilöllistä. On aikuisia, joille tulee nälkä/jano/vessahätä yöllä, ja he kipaisevat syömässä/juomassa/vessassa. On aika absurdia olettaa, että paljon pienempi vauva voisi poikkeuksetta tietyn ikäisenä nukkua 8-10 tuntia yhtä soittoa. Poikkeuksia toki on.
Mikäli kiinteät ruuat on täysimetetylle vauvalle aloitettu noin puolen vuoden iässä eikä niitä vielä mene suuria määriä (mikä on ihan normaalia), vauvalle voi ihan oikeasti tulla yöllä nälkä/jano 2-5 tunnin välein. Myös vessahätä saattaa joitain vauvoja vaivata niin, että he tarvitsevat rintaa kyetäkseen tekemään tarpeensa vaippaan. Vessahätäviestintää vauvoillaan harjoittavat äidit usein kertovat, että yöllisten pissatusten jälkeen vauva nukkuu jälleen levollisesti.
Eroahdistus saattaa toisilla vauvoilla vaivata jo 4-5kk iässä (ja myöhemmin 8-10kk ja 13-15kk iässä), ja silloin vauva voi heräilyllään ja rinnan imemishalullaan lähinnä varmistaa, että äiti on edelleen olemassa ja paikalla vauvaa varten.
Taapero- ja leikki-ikäiset saattavat nähdä yöllä painajaisia, jolloin vanhempien läsnäolo ja aktiivinen osallistuminen lapsen rauhoitteluun voivat merkitä yöllisiä heräilyjä.

MYYTTI:
Kun vauva kasvaa, äidinmaito muuttuu sokerilitkuksi jossain vaiheessa.

TOTUUS:
Israililaisen, vuonna 2004 tehdyn tutkimuksen mukaan äidinmaito muuttuu rasvaisemmaksi vuoden kestäneen imetyksen jälkeen. On totta, että äidinmaito ei ole yhtä rasvaisen näköistä kuin lehmänmaito, mutta ulkonäön ei pidä antaa hämätä.

MYYTTI:
Rintojen pitää antaa täyttyä, jotta vauva saisi kunnolla maitoa. Siksi tiheä imetys merkitsee sitä, että maito ei riitä.

TOTUUS:
Vaikka rintojen toimintaa on tutkittu verrattain vähän, tiedetään kuitenkin, että maitoa muodostuu rinnoissa koko ajan, ja sitä enemmän, mitä useammin niitä tyhjennetään. Mitä pidempään rintojen annetaan olla ”täydet”, sitä voimakkaamman viestin rinnat saavat siitä, että maitoa tulee liikaa ja että maidon muodostamista tulee näin ollen vähentää. Lisäksi mitä ”täydemmät” rinnat, sitä vähärasvaisempaa maitoa ne sisältävät. Rasva irtoaa tiehyiden seinämistä parhaiten silloin, kun rinta on ”tyhjä”. Toisin sanoen kun maidon volyymi on pienempi, on rasvan määrä maidossa suurempi. Rintaa voisi verrata esim. pesusieneen. Kun sienen kastaa saippuaveteen ja sitten nostaa ylös, ensin pois valuu lähinnä vettä. Vasta kun sientä puristaa, saippuavaahtoa (eli rasvaa) ilmestyy.
Rinta ei myöskään toimi wc-säiliön tavoin: jotta pytyn saisi huuhdeltua kunnolla, pitää odottaa säiliön täyttymistä. Päin vastoin rikkinäinen, koko ajan vähän vettä lorottava säiliö muistuttaa enemmän imettävän äidin rintaa.

MYYTTI:
Vasta kun vauva on imenyt 10-15 minuuttia, alkaa takamaitoa muodostua.

TOTUUS:
Mitään aikarajaa takamaidon muodostumiselle ei voida antaa. Nykykäsityksen mukaan etumaidoksi kutsutaan sitä maitoa, joka on rinnoissa imetystuokion alkaessa ja takamaito on vastaavasti sitä, mikä jää rintaan imetystuokion loppuessa. Mitä ”tyhjempi” rinta, sitä rasvaisempaa maitoa siinä muodostuu. Mikäli vauva kasvaa normaalisti, ei äidin kannata juurikaan miettiä etu- ja takamaidon saantia.

MYYTTI:
Jos vauva ei tyynny yhden rinnan imettyään, maito ei riitä.

TOTUUS:
Ei ole mitään sääntöä siitä, että äidin pitäisi imettää vain yksi rinta kerrallaan. Etenkin ensimmäisinä kuukausina on vauvalta ihan normaalia käytöstä haluta vaihtaa puolta useampaankin kertaan yhden imetystuokion aikana. Toisaalta, ei myöskään ole mitään sääntöä siitä, että jokaisen vastasyntyneen ja vähän vanhemmankin vauvan tarvitsisi imeä molemmat rinnat (useampaankin kertaan) tyhjiksi yhden imetystuokion aikana. Vauvan kitinä merkitsee muutakin kuin nälkää, mutta ei ole mikään synti tarjota kitisevälle tai tyytymättömälle vauvalle rintaa.

MYYTTI:
Isoista rinnoista tulee enemmän maitoa kuin pienistä rinnoista.

TOTUUS:
Rintojen kokoon vaikuttaa enemmän rintojen sisältämä rasvakudos kuin muodostuvan maidon määrä. Maitorauhaskudoksen määrää ei voi juurikaan päätellä rintojen koosta. Toisilla naisilla rintojen varastointikapasiteetti on suurempi kuin toisilla. On siis mahdollista, että vauva saa yhdestä rinnasta tällöin enemmän maitoa. Toisaalta, pienelläkin kupilla saa vatsansa samalla tavalla täyteen, kuppi vain on täytettävä ja tyhjennettävä useammin.

MYYTTI:
On sukuja, joissa naiset vain ovat vähämaitoisia.

TOTUUS:
Maidon muodostuminen ei kulje perintönä äidiltä tyttärelle. Rintarauhaset uusiutuvat osittain joka raskauden aikana, joten edellinen imetys ei kerro juuri mitään siitä, miten seuraava imetys menee. Enemmän imetyksen alkuun ja myöhempään kulkuun vaikuttavat imetyskäytännöt kuin perinnöllisyys.

MYYTTI:
Maidon tulo loppuu jossain vaiheessa, joten kannattaa ostaa korviketta varuiksi kaappiin.

TOTUUS:
Maidon loppuminen on aina prosessi, joka ei tapahdu yhdessä yössä.
Jos maitoa rinnoista poistuu, sen muodostuminen ei lopu. Poikkeuksena tähän nyrkkisääntöön on uusi raskaus, jolloin lähes kaikilla äideillä maidon muodostuminen loppuu raskauden puoliväliin mennessä johtuen raskaudenaikaisesta hormonitoiminnasta.
Maidon heruminen saattaa joskus olla tiukassa, jolloin äidille voi tulla tunne, että maito loppuu. Herumiseen vaikuttaa suurimmaksi osaksi oksitosiini-hormoni, joka tunnetaan myös rakkaushormonina. Oksitosiinin eritys saattaa tiukentua, jos äiti on kovin väsynyt ja/tai stressaantunut. Myös yläselän ja hartioiden lihasjännitys voi vaikuttaa maidon herumiseen. Mitä rennompi mieli, sitä helpommin heruminen käynnistyy.
On totta, että mikäli heruminen on pitkään ollut tiukassa, eikä maitoa ole kunnolla poistunut rinnoista, muodostuvan maidon määrä vähenee. On myös totta, että mikäli imetys on käynnistynyt hyvin, väliaikaisen maidon vähentymisen pystyy korjaamaan vähentymistä edeltävälle tasolle. Tämä tosin monesti vaatii herumisongelman ratkaisemista sekä rintojen tehostettua tyhjentämistä joko imettämällä tiheämmin tai käsinlypsäen/pumppaamalla.

MYYTTI:
Rintatulehdus iskee, jos rintoja ei pidetä lämpiminä.

TOTUUS:
Tutkimusten mukaan kylmä ei vaikuta rintatulehduksen syntymiseen. Rintatulehduksen aiheuttajana lähes aina on bakteeri, joka pääsee rintaan joko rinnassa olevan haavauman kautta tai rintaan salpautuneen maidon kautta (tiehyttukos).
Toiset äidit voivat olla kylmänherkkiä, joten rintojen suojaamisessa ei sinänsä ole mitään väärää. Rintoja ei kuitenkaan tarvitse suojata vain siksi, että pelkää rintatulehduksen iskevän. Imettävä äiti voi uida kesällä järvessä ja talvella avannossa sekä imettää ulkona, jos niin haluaa. Kannattaa kuitenkin huolehtiä siitä, että tyhjentää rinnat hyvin ennen uimista sekä ulkoimetyksen aikana, jos on taipumusta rintatulehduksiin.

MYYTTI:
Jos lypsämällä ei saa maitoa ulos rinnoista, maito ei todennäköisesti riitä.

TOTUUS:
Lypsytuloksella ei ole mitään tekemistä maidon riittämisen kanssa. Jos lypsämällä ei saa maitoa ulos rinnoista, syynä on todennäköisimmin se, että heruminen ei käynnistynyt. Vauva heruttaa maitoa huomattavasti paremmin kuin mekaaninen rintapumppu. Lypsämällä ei voi myöskään päätellä sitä, paljonko maitoa vauva imee rinnoista.
Lypsämistä sanotaan taitolajiksi siinä mielessä, että siihen pitää tottua. Sitä kannattaa myös harjoitella, jos näkee lypsämiselle tarvetta. Tärkeintä on saada heruminen käyntiin. Usein rintojen lämmittäminen (lämmin vesi, kuumahaude, hiustenkuivaaja), hierominen ja kevyt ravistelu edesauttavat herumisen käynnistymistä. Myös ajatusten suuntaaminen pois itse lypsytapahtumasta esim. lukemalla, katsomalla televisiota tai surffaamalla netissä nopeuttavat ja helpottavat herumista.

MYYTTI:
Kiinteät pitää aloittaa aikaisin, jotta vauva osaa niitä syödä puolivuotiaana.

TOTUUS:
Kukin lapsi oppii ihan varmasti syömään muutakin kuin äidinmaitoa oman yksilöllisen aikataulunsa mukaan. Alle vuoden ikäisen lapsen pääravinnon tulisi suositusten mukaan olla vielä maito, ja muu ruoka tulee siinä rinnalla. Toisilla lapsilla kiinteän ruuan syömiseen tottuminen kestää lyhyemmän ajan kuin toisilla. Keskimäärin lapset oppivat kunnolla syömään kiinteää ruokaa 3-6 kuukauden kuluttua maistelun aloittamisesta.
Kiinteiden syömisen oppimiseen vaikuttavat monet asiat. Lapsen valmius syödä kiinteää ruokaa on tärkeä seikka. Mikäli lapsi työntää ruuan kielellä ulos suusta tarkoittaa se sitä, että kielen koordinaatio ei ole vielä kiinteiden ruokien syömiselle otollinen. Rintaa imiessä vauvan kieli on alahampaiden/alaikenen päällä kun taas kiinteitä syödessä kieli vetäytyy suun takaosaan ja näin kuljettaa ruuan suun etuosasta nieluun.
Puhutaan kiinteiden oppimisen herkkyyskausista, joita on usein 5-6kk, 8kk ja 10kk iässä. Samalla tavalla kuin lapsi oppii uusia motorisia taitoja omaan tahtiinsa, hän oppii myös syömään ”aikuisten ruokaa” omaan tahtiinsa.

MYYTTI:
Imetys pitää lopettaa, kun äiti lähtee töihin.

TOTUUS:
Imetyksen kesto on yksinomaan äidin ja lapsen päätettävissä. Toiset äidit kokevat paremmaksi vieroittaa vauvan ennen töihinpaluutaan, toiset haluavat lapsen elämään mahdollisimman vähän yhtäaikaisia muutoksia. Imetyksen ja työssäkäynnin voi yhdistää, vaikka se toisinaan saattaa olla haasteellista, lapsen iästä riippuen. Monet äidit jatkavat imetystä normaalisti silloin, kun ovat lapsen saatavilla, vaikka lapsi ei päivähoidossa ollessaan saakaan rintaa. Lapset ovat sopeutuvaisia ja fiksuja, ja oppivat pian, että hoitajalta ei saa maitoa, mutta äidiltä saa. Noin vuoden ikäinen lapsi voi hyvinkin pärjätä hoitopäivän ajan kiinteillä ja vedellä, ja käydä rinnalla muuna aikana silloin, kun se on mahdollista. Alussa voi tosin käydä niin, että yö- ja iltaimetykset tihentyvät, kun lapsi ottaa maitokiintiön täyteen silloin, kun äiti on läsnä. Jos tämä ei äitiä haittaa, ei ole mitään syytä korjata sellaista, mikä ei ole rikki.

MYYTTI:
Jos äiti syö epäterveellisesti, maidon laatu ei ole vauvalle sopivaa.

TOTUUS:
Imettävä äiti voi ruokavaliollaan vaikuttaa hyvin vähän muodostuvan maidon laatuun, lähinnä vain vesiliukoisten vitamiinien määrään sekä rasvahappojen (eläin vs. kasvi) laatuun. Mikäli maitoa vain muodostuu, se on vauvalle oikein hyvää huolimatta siitä, mitä ruokia äiti syö. Lapsia on imetetty myös poikkeusoloissa ja imetetään edelleen. Epäterveellisesti syövä äiti kärsii ruokavaliostaan itse, joten siksi olisi hyvä kiinnittää huomiota siihen, mitä suuhunsa laittaa.

MYYTTI:
Rinnat menevät rikki aina alussa.

TOTUUS:
Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa rintojen iho voi olla koetuksella imetyksen opetteluvaiheessa, mutta kaikilla rinnat eivät mene haavoille. Suurin osa haavoista ja kivusta aiheutuu vauvan hieman heikosta imuotteesta, ei niinkään siitä, että nännit eivät vielä ole tarpeeksi karaistuneet imetykseen.
Jos rinnat haavautuvat, kannattaa ensisijaisesti paneutua paremman imuotteen oppimiseen ja opettamiseen. Imuotteeseen vaikuttavat vauvan suun koon lisäksi äidin rinnan koko (lähinnä nännin koko), vauvan kielijänteen tiukkuus sekä vauvan asento rinnalla. Haavaisiin rintoihin vain hetkellistä apua tuo rintakumi, mikään varsinainen ratkaisu tähän ongelmaan se ei yleensä ole.

MYYTTI:
Imetys on ihan kamalan sitovaa puuhaa.

TOTUUS:
Imetystaipaleen alussa imetys voi todella tuntua äidistä kovin sitovalta, mutta vauvan vähän kasvaessa ja äidin ja vauvan yhteispelin hioutuessa sitovuuskin vähenee. Rankinta monille uusille äideille ovat ensimmäiset 5-12 viikkoa. Tätä aikaa on vanhastaan kutsuttu lapsivuodeajaksi. Tuoreen äidin ei tarvitse yltää samaan tasoon kodinhoidossa kuin ennen vauvan syntymää. Olisikin hyvä, jos äiti voisi siirtää kodinhoitovastuuta toisaalle, ja paneutua alussa vain vauvan kanssa olemiseen. Pikkuvauva-aika ei kestä kauaa.

MYYTTI:
Imetyshän on yksi maailman luonnollisimmista asioista, mitä siitä nyt niin stressaamaan ja huolehtimaan.

TOTUUS:
Imetys todellakin on yksi maailman luonnollisimmista asioista, mutta kaikilla se ei siitä huolimatta onnistu vain vaiston varassa. Pitää muistaa, että imetystapahtumassa on aina kaksi osapuolta, imettävä ja imetettävä. Jotta mahdollisista hankalista tilanteista selviäisi niin kuin on ajatellut imetyksen menevän, niistä voi ottaa selvää jo etukäteen. Esimerkiksi tiheän imun kaudet voivat yllättää, jos niistä ei ole tietoinen.