Helin projekti, vaihe III
Mutta voi siskot, kun loimi oli puissa, lanka hyrrätty puolaan ja punaiset lamput vihdoin sammutettu. Takarenkaat pyörivät hetken tyhjää ja siitä se sitten lähti! Unelmieni liina.
[Vaihe I] [Vaihe II] [Vaihe III] [Vaihe IV]
29.04.2004
Aika on petollinen kaveri. Sen luulee omistavansa kokonaan, sitä tarvitsee koko ajan enemmän ja silti tuntuu, ettei loppupeleissä sitä ikinä ollutkaan.
Iisakin kirkko
Kun kudontakurssi lopputalvesta alkoi, en arvannut mikä Iisakin kirkko siitä vielä muodostuisi. Kudonta-asema tyhjeni ilta illan jälkeen poppanoista, ripseistä ja räsymatoista. Minun "Oliviani" se vain piti puita edelleen pystyssä sillä välin, kun lapset sairastivat peräkanaa vesirokot,
yliopisto odotti suorituperusteisuuden nimissä minulta Suuria, tarkastimme Aasian lintuinfluenssatilanteen ja kotiin päästyämme päätimme aloittaa kevään teholaihdutusohjelman. Valitettavasti ohjelmaan liittyi myös lakanoiden, peittojen, vaatteiden ja lattioiden tauotonta pesua.

Niin, se kantoliina! Siitä jaksoivat muistuttaa niin kurssin vetäjä, joka oli jo kuitannut tilipussinsa, kudonta-aseman ohjaaja, joka kummasteli kuinka monta maksullista viikkoa ajatettelin kangastani vielä puissa lepuuttaa sekä innokkaat päiväkirjan lukijat, jotka kyselivät oikeutetusti
projektiraportointiani. Ken leikkiin ryhtyy, hän leikissään rypeköön.
Siis takaisin puiden ääreen. Ennen kuin lopultakin pääsin toteuttamaan itseäni, minun piti vielä niisiä niisimistäni. Mikä eriskummallinen sanakin, joka jälleen kerran tarkoitti jotain, mikä vei paljon enemmän aikaa, mitä aavistaa osasi. Loimilankoja pujoteltiin neljän tahdissa "neulansilmiin", joiden avulla tapahtui polkeminen eli varsinainen mallin kutominen. Liinaa varten kun piti saada vinojoustavaa kangasta, eli toimikasta. Se tarkoitti siis neljän polkimen painelua järjestyksessä 1-2-3-4.
konnankuopat
Mutta voi siskot, kun loimi oli puissa, lanka hyrrätty puolaan ja punaiset lamput vihdoin sammutettu. Takarenkaat pyörivät hetken tyhjää ja siitä se sitten lähti! Unelmieni liina. Ja jälkeä tuli anteliaalla vauhdilla. Intoa riitti liiankin kanssa. Äkkiä tulin oppimaan tämänkin lajin konnankuopat.
Puolaamiseen pitää keskittyä, sillä löysä puola valahti päästään kuin Pisantorninuttura ja teki "puikulan" liikkumisen mahdottomaksi.

 "Kamman"lyöminen vaati harmonista voimankäyttöä, sillä lyönnin voimakkuus määrää, kuinka tiheää kankaasta tulee. Ja pingotinta pitää siirtää niin tiuhaan, ettei välittäisikään. Siitä tuli mukava muistutus eräskin ilta piirua vaille puolenyön, kun onnistuin katkaisemaan 10 loimilankaa yhdessä hetkessä, yrittämällä tehdä 59 senttiseksi kuroutuneesta kankaasta vielä 64 senttistä. Polkimien painelujärjestyksessä oli tekemistä. Työn timmellyksessä oli hankala muistaa, missä numerossa oli menossa, ennen kuin oppi sen verran työtään lukemaan. Auta armias, jos naapurikolkuttelija erehtyi kysymään kuulumisia. Erakoituminen teki tässä vaiheessa terää.

Haluatko kommentoida? Helin osoite on: .