Reppu vai liina?
Testituloksia ja pohdintaa
(2001, päivitetty 2004, 2009)
Kannattaa kantaa sillä se edistää lapsi-vanhempi -suhteen kehittymistä. Kantaa voi kuitenkin monin tavoin. Siihen ei tarvita rinta/kantoreppua tai kantoliinaa, mutta ergonomisen kantovälineen avulla kantamisesta tulee kevyttä ja hauskaa, toteaa lasten neurologiaan erikoistunut fysioterapeutti ja joogaohjaaja Rautaparta (2003). Kantovälineen valinta voi olla vaikea, sillä markkinoilla on lukuisia merkkejä ja malleja.
trendikästä?
Vuonna 2001, jolloin tämän artikkelin ensimmäinen versio kirjoitettiin, Syysmammat01-sähköpostilistalla eräät olivat sitä mieltä että rintarepulla on trendi-imago, mutta kantoliinoilla ei. Kantoliinojen yleistyttyä Suomessa, niitäkin pidetään muodikkaina. Monille rintareppu on kuitenkin edelleen ensisijainen valinta, sillä monia malleja löytää jokaisesta lastentarvikeliikkeestä. Ergonomisten kantoreppujen tulo markkinoille on kuitenkin monipuolistanut tarjonnan ja vuonna 2009 tilanne alkaa näyttää huomattavan erilaiselta kuin vuonna 2001.
ergonomia on tärkeää

Saksalainen kuluttajalehti Ökotest 2/2000 testasi yhteensä 15 erilaista Saksan markkinoilla myytävää kantoliinaa ja -reppua. Kolmessa repussa vauvojen asento ei ollut ortopedisesti hyväksytty. Näihin kuului Suomessa suosittu Baby Björn rintareppu.

Miksi joitakin rinta/kantoreppuja ei voitu suositella? Syy tähän on että vauvan jalat eivät näissä repuissa ole sammakkoasennossa, vaan ne roikkuvat suoraan alaspäin. Jalkojen välissä on liian kapea kangaskaistale. Joissakin repuissa reiät vauvojen jalkoja varten olivat lisäksi vääränlaisia. Roikkuvat jalat -asento voi aiheuttaa vaurioita vauvan tukiluustoon (muodonmuutoksia selkään, lonkkiin, jalkoihin...) ja ryhtivirheitä. Ongelmallista on myös se mikäli vauva on äidin tai isän kehoon nähden liian alhaalla, jos hihnat siis ovat liian pitkiä kantajaan nähden, sillä näin kantajan reidet voivat työntää vauvan jalkoja taaksepäin. Liike vaikuttaa kantamista tieteellisesti tutkineen Kirkilioniksen (2003) mukaan haitallisesti lonkkanivelten rakenteisiin ja saattaa jopa edistää taipumusta lonkkadysplasiaan.

Vastaavia ongelmia voi syntyä kantoliinan vääränlaisella solmimisella, joten lapsen asentoon on kiinnittettävä huomiota. Liina tulee sitoa tarpeeksi napakasti oman navan yläpuolelle ja vetää liinan kangas pystyasennoissa vauvan polvitaipeesta toiseen. Rinta/kantoreppu on muotoonommeltu ja säädöt on ennalta määritelty, joten siinä vauvan asennon korjaaminen on hankalampaa tai joissakin tapauksissa jopa mahdotonta. Siksi rinta/kantorepun valinta vaatii erityistä huolellisuutta.

muista myös materiaalit
Ökotest-lehden testeissä (2002, 2004) on todettu, että kantoliinojen ja -reppujen kankaissa usein on haitallisia aineita. Aineet voivat olla peräisin esim. väriaineista, valmistusolosuhteista tai kuljetuksista. Koska vauvat herkästi imeskelevät/pureskelevat kangasta, tähän tulee kiinnittää huomiota. Vauvat voivat myös saada kankaasta allergisia oireita, hengitystie- tai iho-oireita. Vesipestäviä kantoliinoja- ja reppuja kannattaa suosia ja pestä ne ennen käyttöönottoa, jolloin suurin osa kemikaaleista poistuu. Vielä parempi on ostaa Öko-Tex 100 tai IVN -sertifioitu liina tai sertifioiduista luomukankaista valmistettu kantoreppu, mikä merkitsee, että kankaat ovat testattuja tai että niissä ei alunperinkään ole ollut haitallisia aineita. Näin ne eivät suoraan paketista otettunakaan sisällä vauvalle haitallisia aineita.
käyttötavat

Vauvaa kannetaan rinta/kantorepuissa pystyasennossa. Tämä ei useimmiten sovi aivan vastasyntyneelle (poikkeuksena Manduca, jossa on erityinen vauvatuki), jolloin kantoaikaa tulee rajata. Useimmissa kantoliinoissa vauvaa voidaan kantaa kehtoasennoissa hänen ensimmäisestä elinpäivästä alkaen ilman aikarajoitusta. Rintareppujen käyttöaika loppuu yleensä viimeistään vauvan ollessa 9 kk ikäinen, jolloin hän ei enää mahdu kyytiin. Kantoliinoja, erityisesti solmittavia liinoja, voi kuitenkin käyttää aivan hyvin vielä kolmivuotiaallakin lapsella, samoin ns. ergonomisia kantoreppuja. Liinojen ja joidenkin kantoreppujen käyttöaika on siis huomattavasti useimpien rintareppujen käyttöaikaa pidempi.

Rintareput ovat suosittuja osaltaan siksi että niissä suositellaan vauvan kantamista kasvot eteenpäin -asennossa 3 kk iästä alkaen. Vauvan kantaminen rintarepussa kasvot eteenpäin -asennossa jalat roikkuen ei kuitenkaan ole lainkaan sen turvallisempaa hänen kehityksensä kannalta kuin vastaavanlaisessa asennossa kantaminen kantoliinassa. Fyysisesti turvalliset kasvot eteenpäin -asennot ovat rengasliinojen kengurupussi-asento ja solmittavien liinojen Buddha-asento. Vauva on valmis sellaiseen asentoon, jossa selkäranka on suorana, vasta silloin kun hän osaa jo itse seistä hyvin. Kantoliinat ja eräät kantoreput soveltuvat myös erilaisiin lonkkasidontoihin ja selässä kantamiseen, jolloin vauva voi helposti seurata ympärillään tapahtuvaa toimintaa. Kotona ja tuttujen ihmisten parissa vauvaa voidaan kantaa liinassa fyysisesti turvallisessa kasvot eteenpäin -asennoissa, mutta uudessa ympäristössä vauvan on parempi olla selkäsidonnassa tai kantajan rintaa vasten, jolloin hän kokee olonsa turvalliseksi ja hänen on mahdollista tarkkailla kantajan ilmeitä ja reagointia erilaisissa tilanteissa.

Markkinoilla on vuonna 2009 useita monikäyttöisiä kantoreppuja (mm. Glückskäfer, ERGO, Manduca, Beco), joissa lapsi on anatomisesti hyvässä asennossa. Näitä reppuja voi käyttää myös selässä ja niiden käyttöaika on muita reppuja pitempi. 

valitse oikein

Vuonna 2004 Ökotest-lehti julkaisi uuden testin. Glückskäfer ja Baby Björn -reppujen materiaalit saivat samanveroisen hyvän testituloksen, mutta mm. BB-reppua pidettiin puutteellisena mitä tulee pienen vauvan selän saamaan tukeen. Lisäksi todettiin että jalkojen asento on BB-repussa isommilla vauvoilla roikkuva. Samat viat koskivat jokaista muuta samaan aikaan testattua reppua. Rinkkoja tai taaperoille sopivia kantoreppuja ei testattu.

Kirkilionis (2003) korostaa että kantovälineen tulee mukautua lapsen muuttuviin fyysisiin ominaisuuksiin niin kauan kuin sitä käytetään. On olennaista että lapsi voi pitää jalkojaan sammakkoasennossa, mieluiten niin että peppu on polvitaipeita alempana. Lisäksi repun tai liinan täytyy olla tiiviisti lapsen ympärillä, niin tiiviisti ettei hän lysähdä kasaan, vaan nojautuu kantajaa vasten, ja ensimmäisenä kuukausina myös lapsen pää tarvitsee hyvän tuen. "Reisien voimakkaan kyykkyasennon tulisi olla kaikkein tärkein ja aina tarkistettava peruste kantovälinettä valittaessa. (---) ...joissakin kantorepuissa on todellakin kaikki mahdolliset viat", Kirkilionis (2003, 86-87) tiivistää.

"Kantoliina on ainoa väline, joka pitää hoitajan ja lapsen lähellä toisiaan, muut välineet ovat omiaan vieroittamaan lasta vanhemman sylistä. Kantoliinalla on siis edelleen paikkansa kultuurissamme eihän inhimillistä läheisyyttä korvaa mikään tekninen kehitys." (Rautaparta 2003, 120)