IMETYKSEEN VALMISTAUTUMINEN
Hei, ja onneksi olkoon raskaudestasi! On hienoa, että löysit tiesi imetystä käsitteleville sivuille jo odotusaikana, et ole liikkeellä ollenkaan liian aikaisin. Paras tapa valmistautua imetykseen on asennoitua siihen luonnollisena tapahtumana. Kuten muissakin asioissa, niin myös imetyksessä tieto auttaa suhtautumaan eteentuleviin tilanteisiin rauhallisesti ja realistisesti. Imetykseen kannattaa lähteä päivä kerrallaan -periaatteella tekemättä suuria suunnitelmia suuntaan tai toiseen. Tästä huolimatta monista asioista on hyvä tietää etukäteen perusasiat valintojen tueksi (esimerkkinä lisämaito pullosta tai rintojen pakkautuminen maidon noustessa). Internetissä on runsaasti tietoa imetyksestä, suurin osa tosin englanniksi (esim. Breastfeeding Online, joka sisältää mm. kanadalaisen, imetykseen erikoistuneen lastenlääkärin Jack Newmanin tekstejä tai La Leche Leaguen sivut) mutta suomeksi on mm. erinomaisen laajat imetystukilistan kotisivujen FAQ-Imetystietoa eli usein kysytyt kysymykset (myös imetystukilistalle liittyminen onnistuu sivujen kautta). Jos mietit vielä mitä hyötyä imettämisestä on, kannattaa vierailla sivuilla , joilla luetellaan 101 syytä imettää!

Voinko imettää?

Joskus kuulee sanottavan, että rintojen muoto, koko tai käyttäytyminen raskauden aikana kertoisi jotain niiden kyvystä muodostaa maitoa. Tosiasiassa on hyvin harvoja rintoja, eli hyvin harvoja naisia :-), jotka eivät valmista (riittävästi) maitoa. Tällaisia tilanteita saattaa aiheuttaa esimerkiksi rintojen pienennysleikkaus, jossa maitotiehyitä on katkaistu. Pienellä osalla naisista rinnoissa on rakenteellista vikaa (esim. liian vähän maitorauhaskudosta), jonka takia he eivät välttämättä onnistu täys-, mutta usein kuitenkin osittaisimetyksessä. Yksiselitteisesti eniten ongelmia aiheuttavat kuitenkin tarpeettoman lisämaidon antaminen, liian pitkät imetysvälit ja lyhyet syötöt tai vauvan huono imuote. Näille kaikille asioille voidaan tehdä jotain ja saada imetys onnistumaan – ja ennen kaikkea näitä kaikkia voidaan välttää myös ennalta.

Rintojen kasvu raskauden aikana ei ole merkki imetyksen kohtalosta, kuten ei mahdollinen maidon muodostuminenkaan; molemmat ovat normaaleja ilmiöitä, joiden puuttuminen on myös normaalia! Perimä ei vaikuta naisen rintojen kykyyn muodostaa äidinmaitoa kuin korkeintaan henkisellä tasolla. Äidin tai sisarten mahdolliset lyhyeen päättyneet imetykset eivät määritä sinun onnistumistasi ennalta, ellet anna niiden vaikuttaa itseluottamukseesi. Luota itseesi ja rentoudu: sinä osaat, sinä pystyt! Imetystukiryhmissä voi käydä hyvin jo odotusaikana tutustumassa toimintaan.

Alkuajat vauvan kanssa, eli kunnes imetys sujuu

Sairaala-aika hyödyksi
Ensi-imetys
Vauvan tulisi antaa imeä ensimmäisen kerran jo synnytyssalissa. Useimmiten Suomessa lapsi nostetaankin ihokontaktiin äidin paljaalle rintakehälle heti syntymän jälkeen. Tässä hän saa rauhoittua rankasta matkasta ja etsiytyä rinnalle omassa aikataulussaan (useimmat vauvat alkavat hamuilla ensimmäisen tunnin aikana). Hänet voidaan sinne auttaa hamuilun näkyessä, mutta vauvan tulee antaa ottaa rinta itse suuhunsa.
Äiti/tukihenkilö/kätilö voi auttaa tarvittaessa pitämällä rintaa C-otteella ohjaten nännin vauvan nenän kohdalle tarjolle. Mitä pikemmin vauva pääsee imemään, sitä parempi myös äidille, sillä vauvan imeminen vapauttaa kehossa oksitosiinihormonia, mikä auttaa istukkaa irtoamaan. Ensi-imetys voi tapahtua äidin vatsan päällä, äidin ollessa kyljellään tai istualtaan, kunhan molemmilla osapuolilla on hyvä, tukeva asento. Vastasyntyneen tulee olla imetettäessä vatsa äitiä vasten, vartalo suorassa linjassa. Hyvä imuote on tärkeä alusta asti: sillä vältetään rinnanpäiden rikkoutuminen ja taataan maidon riittävyys vauvalle. Keisarileikkauksen jälkeen ensi-imetys voidaan toteuttaa heti, kun molempien vointi sen sallii. Lisäksi sektio itsessään ei hidasta maidon nousemista, mutta riittämätön kipulääkitys sen voi tehdä.

Ensimmäiset vuorokaudet
Vauva on syntymän jälkeen hereillä ja virkeä yleensä pari tuntia, jonka jälkeen hän saattaa nukkua lähes koko ensimmäisen vuorokauden, heräten vain välillä hetkeksi imemään.
Tämä aika kannattaa äidinkin käyttää lepäämiseen; seuraavaksi vauva aloittaakin tiheän, maidon muodostumisen käynnistämiseen tähtäävän imemisen, jolloin hän saattaa viipyä rinnalla jopa tunteja, vain välillä hetkeksi torkahtaen. Äiti saattaakin tuskastua vauvaansa, joka ei tunnu olevan tyytyväinen muualla kuin rinnalla. Nämä tiheät imut ovat kuitenkin erittäin tärkeitä maidon määrän lisäämiseksi ja kestävät yleensä vain päivän pari kerrallaan, jos vauvan annetaan toimia vaistonsa mukaan. On hyvä muistaa, että vauva on ”ohjelmoitu” toimimaan näin: hän on kerännyt itseensä vararavintoa kohdussa ollessaan, eikä siksi tarvitse ensimmäisinä päivinä kolostrumin lisäksi muuta ravintoa. Mikäli vauvan annetaan imeä aina halutessaan, ja huolehditaan, että hänen imuotteensa on kunnollinen, ei maidon riittämisestä tarvitse yleensä jatkossa murehtia. Lisämaito vaikuttaa suoraan äidin oman maidon määrään; mitä enemmän vauva imee rintaa, sitä enemmän maitoa muodostuu. Poikkeuksena ovat mm. matalasta verensokerista kärsivät tai sairaat vauvat - tällöin voi esimerkiksi hörppyyttämällä annettu lisämaito olla aiheellinen. Tutit ja tuttipullot voivat aiheuttaa vastasyntyneelle vaikeuksia imeä oikein rinnasta, sillä imutapa on erilainen. Niinpä niitä ei kannata käyttää alle 6-viikkoisilla ollenkaan.

Maidon noustessa
Sairaalassa apua kannattaa reilusti pyytää: ainakin kaksi eri imetysasentoa, käsinlypsy ja merkit maidon riittämisestä pitäisi osata kotiin päästessä. Ja jos lisämaitoa on annettu, tulisi sairaalasta saada ohjeet myös siihen, kuinka sen määrää voidaan vähentää. Aluksi ongelmaksi saattaa muodostua rintojen täyttyminen, johon on syynä paitsi nouseva maito, myös kudosturvotus. Turvotukseen auttaa kylmähoito, mutta rintaa tulisi nännin ympäriltä saada ennen syöttöä pehmeämmäksi, jotta vauva saa paremmin otteen. Tähän auttaa parhaiten varovainen käsinlypsy tai varta vasten suunniteltu rinnanpehmentämistekniikka RPS eli Reverse Pressure Softening. Varsinaista lypsämistä kannattaa välttää ellei suunnittele maidon luovuttamista tai halua kerätä maitoa pakkaseen – maitomäärä lisääntyy myös lypsämisestä ja seurauksena voi olla kierre.

Kotiin päästyä
Kuinka usein pitää imettää?
Rinnalla olo on lapselle paljon muutakin kuin ravintoa, siksi hän voi viipyä siinä jopa tunteja päivässä ensimmäisinä viikkoina. Ensimmäiset päivät ja viikot lapsi myös kasvattaa maidon määrän tasolle, jolla se suunnilleen pysyy ensimmäiset puoli vuotta. Vauvan annetaan imeä yhtä rintaa, kunnes hän itse irrottaa otteen, jonka jälkeen voi röyhtäyttää ja tarjota toista rintaa – ja tarvittaessa kolmatta, neljättä, viidettä jne. Imetysvälit voi myös useimmiten jättää vauvan päätettäväksi, tosin vastasyntyneen tulisi syödä vähintään 8-12 kertaa vuorokaudessa, eli välit eivät saisi ainakaan päivällä venyä yli neljän tunnin. Jos vauva on unelias, eikä tahdo huolia maitoa riittävästi, voi vaipan vaihtaa ensimmäisen rinnan jälkeen ja yrittää sitten uudelleen tarjota toista rintaa. Maitoa voi uneliaalle vauvalle myös lypsää suoraan suuhun ruokahalun herättämiseksi. Uneliasta vauvaa ei saa päästää nukkumaan yli kolmea tuntia, usein syöttöä kannattaa yrittää 2-3 tunnin välein. (Uneliaan vauvan imetyksestä on myös hyvä juttu Imetyksen tuki ry:n sivuilla.)

Kuinka pää kestää?
Yksi syöttö kestää alussa yleensä puolesta tunnista tuntiin, mutta mikä vain on normaalia, mikäli muuta huolen aihetta ei ole (ks. tarkemmin Tarpeeksi maitoa –kohta) ja vauvan imuote on kunnossa. Oma olo imetettäessä kannattaa tehdä mahdollisimman hyväksi ja rennoksi: asetu sohvalle tms. tyynyjen keskelle ja varaa lähellesi lukemista, puhelin ja TV:n kaukosäädin sekä juotavaa ja syötävää. Nyt jos koskaan sinä saat passauttaa kanssaihmisiäsi!

Vieraat voivat tulla tervehtimään, mutta sinun ei tarvitse huolehtia heidän voinnistaan, jos et jaksa. Tuore isäkin osaa yleensä keittää kahvit ja avata keksipaketin ;-). Toiset ihmiset haluavat myös olla omissa oloissaan vauvaan tutustuen alkuajat – tätäkin toivetta tulee sukulaisten kunnioittaa. Ja vaikka vieraita haluaisittekin ottaa vastaan, kannattaa loppuaika käyttää lepäilyyn vauvan tahdissa, siivouksen yms. työt ehtii hoitaa myöhemminkin, vauva taas on vastasyntynyt vain hetken. Omasta syömisestä, juomisesta ja ulkoilusta tulee kuitenkin muistaa huolehtia, päiväunia kannattaa nukkua mahdollisuuksien mukaan :-). Imetykseen satsattu aika alussa korvautuu myöhemmin, kun se sujuu sekä äidiltä että lapselta luontevasti. Useimmiten oma tahti ja tavat löytyvät kuukauden parin kuluessa, myös rinnat sopeutuvat tässä ajassa juuri sinun lapsesi tarvitsemiin maitomääriin, eivätkä yleensä enää valu – ainakaan syöttöjen välillä. Rinnat voivat myös ulkoisesti muuttua pienemmiksi ja tyhjemmiksi, mutta se ei suinkaan merkitse maidon loppumista.

Isommat sisarukset ja imetys
Jos vauvalla on isompia sisaruksia, jotka itsekin ovat vielä pieniä, voivat mustasukkaisuuskohtaukset tulla pintaan juuri syöttöhetkinä. Isommat lapset voi ottaa mukaan imetystuokioihin esimerkiksi imettämällä lattialla patjan päällä lukien samalla lapsille kirjaa. Esikoinen voi olla myös erittäin kiinnostunut auttamaan äitiä syöttöpuuhissa, ja hänelle kannattaa antaa pieniä tehtäviä, kuten vaipan tai sideharsorätin hakemista. Voit laittaa myös pyörimään lastenvideon hyvällä omalla tunnolla – vauvan kasvaessa rinnalla vietetty aika lyhenee eikä esikoiselle tarvitse löytää huvitusta siksi aikaa. Esikoinenkin tarvitsee äidin syliä ja huomiota, joskin isä usein luontevasti tulee ainakin alkuun vauvan synnyttyä uudella tavalla tärkeäksi.
Iltarumba – maratonit ja kitinät
Iltaisin vauva yleensä on tiiviimmin rinnalla, mahdollisesti kitisten ja itkien välillä. Tämä on erittäin tavallista, iän mukana ohi menevää, mutta helposti vanhempia huolestuttavaa käytöstä. Nälästä ei ole kysymys, ja parhaita apukeinoja ovatkin kantaminen, röyhtäyttäminen syötön jälkeen ja imettäminen aina vauvan halutessa. Jos nämä eivät auta, voi äiti kokeilla jättää vatsavaivoja aiheuttavia ruokia pois itseltään. Aiheesta on kirjoitettu erittäin hyvin Imetystukilistan sivuilla jutussa "Vauvan kello".