A-E F-J K-N O-S T-Ö
C-ote: Rintaa pidetään kädessä niin, että käsi muodostaa C-kirjaimen. Samalla rintaa voi hieman ”likistää” vauvan suupielten suuntaisesti, jolloin nännin alue tulee enemmän esiin ja vauvan on helpompi saada hyvä ote rinnasta
Ensi-imetys: Sairaalassa, kun vauva on syntynyt. Olisi hyvä antaa vauvan hakeutua itse nännille maatessaan äidin rinnan päällä. Myös vauvan pesu ja punnitus voivat odottaa, kunnes ensi-imetys on ohitse.
Etumaito: Aikaisemmin puhuttiin etumaidosta, kun tarkoitettiin imetyksen alussa muodostuvaa maitoa. Nykytietämyksen mukaan etumaito on maitoa, joka on rinnoissa ennen imetyksen alkamista. On usein "vetistä" sisältäen verrattain vähän rasvaa. Laktoosipitoisuus on vakio, eli noin 7g/dl.
Hampurilaisote: Rinta tarjotaan vauvalle otteella, jossa rintaa ei venytetä vauvan suuhun vaan ennemminkin painetaan lähemmäs äidin rintakehää, jolloin myös rintakudosta tulee vauvan suuhun, eikä vain nänni ja ympäröivää ihoa. Hyvä kuvaus imetystukilistan sivuilla.
Hamuilu: Vauva ilmaisee halukkuutensa syödä rintaa. Availee suutaan ja työntää kieltään esiin. Myös pään pudistelu ja rinnan nykiminen sekä nokkiminen ovat hamuilua. Hamuilu voi vastasyntyneellä kestää useita minuutteja, ja siihen voi sisältyä myös käsillä huitomista ("varjonyrkkeilyä" rinnan kanssa). Ihan pienellä vauvalla sormella tai nännillä sively suun ympäriltä tai poskista laukaisee hamuilurefleksin. Hamuaminen voi pienellä vauvalla kestää kauankin, eikä hän heti tartu rintaan kunnolla. Kärsivällisyys palkitaan.
Heruminen: Normaalisti vauvan imu saa herumisen aikaiseksi, koska vauvan alkaessa imeä, hänen kielensä, huuliensa ja leukansa rytmikkäät liikkeet lähettävät hermoimpulsseja äidin aivolisäkkeelle. Tämä vapauttaa prolaktiini- ja oksitosiinihormonia. Oksitosiini laukaisee herumisrefleksin saamalla maitorauhaskudosta ympäröivät lihassolut supistumaan ja siten puristamaan maidon ulos joka puolelta rintaa. Joillakin äideillä heruminen tuntuu polttavana ja kihelmöivänä tunteena muutama sekunti-minuutti sen jälkeen, kun vauva on alkanut imeä. Luotettavin merkki herumisesta on vauvan imurytmin muuttuminen nopeista, nykivistä imuista pitkiin ja hitaisiin sekä nielemisen muuttuminen säännölliseksi. Heruminen voi tapahtua useamman kerran yhden imetyksen aikana, mutta aina uudet herumiset eivät tunnu. Edelleenkin vauvan imu- ja nielemisrytmistä voi päätellä herumisen. Vauva saattaa levätä herumisten välissä, eikä silloin ole tarpeellista irroittaa vauvaa rinnasta.
Hörppyyttäminen: Vauvalle juotetaan maitoa kupin tms. reunasta. Maitoa ei kaadeta vauvan suuhun, vaan kuppia kallistetaan vauvan huulilla niin, että vauva saa kielellään latkittua maitoa sen verran, kuin tahtoo juoda. Hyvä vaihtoehto pullolle.
Ihokontakti: Keskosilla mm. kenguruhoito, jolloin äiti/isä pitää vauvaa paitansa alla iho ihoa vasten. Tiedetään lisäävän maidon muodostumista sekä aktivoivan vauvaa imemään. Herättelee myös uneliasta (ja keltaista) vauvaa. Auttaa moniin imetysongelmiin, kuten esim. lakkoilu ja rintaraivarit, pesimisen muodossa.
Imetysasento: Monta erilaista, suosituimmat ehkä perinteinen kehtoasento sylissä sekä kyljellään makuulta imettäminen. Tärkeää imetysasennolle on se, että äiti pystyy rentoutumaan eikä jännitä hartioitaan, ja että vauvan keho on kiinni äidissä ja suorassa linjassa, ns. "ruoto suorassa". Imetys on helpompaa, jos vauvan pää ja vartalo ovat samassa linjassa. Tosin tämä ei päde mm. lonkkalastavauvan kanssa. Tässä tapauksessa hyvä imetysasento on sellainen, missä vauva pystyy imemään ja äiti samalla rentoutumaan.
Imetystukiryhmä: Joko koulutuksen saaneen imetystukihenkilön tai ”maallikon” vetämä äiti-lapsi –piiri, jossa keskustellaan imetyksestä ja lastenhoidosta yleensä. Kokoontuu kerran-kaksi kuukaudessa. Vapaa pääsy, eikä tarvitse sitoutua mitenkään sen toimintaan. Listalta näet toiminnassa olevat ryhmät. Ryhmänvetäjiä kouluttaa lähinnä Imetyksen tuki ry.
Imetysväli: aika imetyksen alusta seuraavan alkuun. Tyypillinen imetysväli vaihtelee tunnista kolmeen tuntiin, mutta voi myös olla tiheämpi tai harvempi. Vastasyntyneet saattavat imeä jopa vartin välein. Jos imuote on kunnossa, ei siinä silloin ole mitään huolestuttavaa.
Keisarileikkaus: Riippuen sektiosta (hätä-, suunniteltu, kiireellinen) äiti voi saada lapsen rinnalleen jopa leikkaussalissa. Yleensä imetys ei kuitenkaan onnistu ennen kuin äiti on ommeltu ja häntä on jonkin aikaa seurattu heräämössä. Tällä aikaa voi isä pitää vauvan lähellään, esimerkiksi paidan alla lämpimässä. Ei ole mitään syytä antaa terveelle, hyvinvoivalle vauvalle lisämaitoa, vaan hän voi odottaa ensi-imetystä pari tuntia, äidin osastolle saapumiseen asti. Sektio itsessään ei hidasta maidon nousemista, mikäli äiti saa riittävästi kipulääkitystä.
Kolostrum: Ensimaito. Saattaa tihkua rinnoista jo raskausaikana. On tosi tujua tavaraa vastasyntyneelle: sisältää paljon mm. vasta-aineita, jotka suojaavat vauvaa heti syntymästään lähtien. Sillä on tärkeä laksatiivinen vaikutus, joka edistää mekoniumin eli lapsenpihkan poistumista. Alussa sitä erittyy huomattavasti vähemmän kerrallaan kuin ”kypsää” maitoa, tosin vastasyntyneen vauvan mahalaukkuun mahtuu alussa keskimäärin noin 7ml kerrallaan. Voi olla eriväristä keltaisesta oranssiin. Maidon väri vaalenee noin viikossa ja maito muuttuu niin sanotuksi kypsäksi maidoksi noin kuukaudessa.
Kylmähoito: Kaalinlehdet jääkaappikylminä ja murskattuina, pyyhkeeseen käärityt pakastevihannespussit tai rahkakääreet rinnoilla auttavat turvotukseen ensi päivinä. Toimivat usein myös tukoksien sekä tulehdusten hoidossa. Kylmä vähentää pehmytkudosturvotusta ja saa näin maidon virtaamaan tiehyissä paremmin.
Käsinlypsy: Maitoa lypsetään rinnoista käsin. Vrt. Pumppaaminen. Hyvä käsinlypsytekniikka kuvattu äitiyspakkauksen Rinnalla –oppaassa sekä netissä nimellä Marmet'n tekniikka.
Lisämaito: Suurin syy antaa maitoa muualta kuin rinnasta on vauvan (mitatusti) alhainen verensokeri, johon voi olla syynä äidin (raskaudenaikainen) diabetes, vastasyntyneen suuri- tai pienipainoisuus raskauden kestoon nähden (+/-2SD) sekä lapsen syntyminen ennen kuin 37 raskausviikkoa on täynnä. Myös jos vastasyntyneen paino ensipäivinä putoaa enemmän kuin 7-10 prosenttia, jos lapsi on sairas (esim. tulehdussairaudet) tai hän on synnytyksen aikana kärsinyt lievästäkin hapenpuutteesta, on lisämaidon antamiselle lääketieteellinen syy. Lisäravintona annetaan oman äidin pumppaamaa maitoa, luovutettua äidinmaitoa tai (erityis)korviketta. Maito kannattaa antaa hörppyyttämällä tai esim. lääkeruiskulla.
Lyhyt kielijänne: Kielijänne on se pieni jänne kielen alapinnassa, joka saattaa joillain olla liian lyhyt. Lyhyys ilmenee usein huonona imuotteena, sillä kieli ei pääse työntymään tarpeeksi eteen peittääkseen alaikenet, jolloin se aiheuttaa äidille kipua ja vauvalle heikkoa maidonsaantia, koska hyvän imuotteen pitäminen on hankalaa. Kielijänteen leikkaus on nopea ja kivuton toimenpide. Tosin kaikki lääkärit eivät sitä tee perustellen sen sillä, että jänne venyy ajan kanssa, ja että leikkaus on tarpeellinen vain, jos puheen kehittymisessä ilmenee myöhemmin häiriöitä. Tällöin se on tietysti imetyksen kannalta myöhäistä. Lyhyt kielijänne saattaa aiheuttaa lakkoilua rinnalla ja rinnan totaalista hylkimistä lähinnä siksi, että vauva turhautuu olleessaan kykenemätön imemään kunnolla. Perusteellinen juttu kielijänteestä englanniksi. Kuvasarja tiukasta kielijänteestä.
Maitokakka: kakan värin tulisi muuttua tummasta lapsenpihkasta vaaleahkoksi äidinmaitokakaksi ensimmäisen elinviikon loppuun mennessä. Jos näin ei käy, tulee ottaa yhteyttä neuvolaan/sairaalaan ja tehostaa imetystä.
Maitorauhaskudos ja maitotiehyt: Maitorauhaskudos muistuttaa viinirypäleterttua: Se koostuu 7-10 raushasrykelmästä, joiden sisällä olevien rakkuloiden pintasolukko erittää maitoa. Jokaisesta rauhasrykelmästä lähtee useita maitotiehyitä, jotka avautuvat nänniin. Rinnassa on usein yhtä monta nänniin avautuvaa maitotiehyttä kuin on rauhasrykelmääkin.
Matalat rinnanpäät: eivät estä imettämistä, mutta saattavat aiheuttaa ongelmia, ellei vauva saa tartuttua kiinni. Ilmenevät siten, että nännit eivät ole tarpeeksi esillä.
Osittaisimetys: Kun vauvalle imetyksen ohessa annetaan muutakin ruokaa/juomaa (korviketta ja/tai kiinteitä), on kyseessä osittaisimetys.
Pesiminen: Vietetään aikaa esim. sängyssä niin, että äiti on yläruumis paljaana ja vauva mielellään pelkässä vaipassa, jolloin ihokontaktia on mahdollisimman paljon. Vauvan annetaan hakeutua rinnalle halutessaan, omassa tahdissaan - isommat itse ja pienet äidin auttamina. Tärkeintä ei ole saada vauvaa imemään, vaan luoda hänelle myönteisiä mielikuvia rinnasta ja imetystilanteesta.
Rintakumi: Rinnanpään päälle laitettava silikoninen ”tutti” jolla pyritään mahdollistamaan imetys matalilla/sisäänpäinkääntyneillä rinnanpäillä tai rikkoutuneilla rinnanpäillä. Saattaa aiheuttaa ongelmia maidon riittävyydessä, joten mielellään vain tilapäisesti käytettäviksi.
Saksiote: Ote, jossa rintaa puristetaan etu- ja keskisormen välissä
Takamaito: Aikaisemmin ajateltiin takamaidon muodostuvan tietyn ajan kuluttua imetyskerran alkamisesta ja termillä tarkoitettiin rasvaista maitoa. Nykytietämyksen mukaan takamaidolla tarkoitetaan maitoa, joka jää rintaan imetyskerran päätyttyä. Äidinmaidon rasvapitoisuus kasvaa sitä mukaa, mitä "tyhjemmästä" rinnasta imetetään. Laktoosipitoisuus pysyy vakiona, n. 7g/dl.
Tiehyttukos: Kun maitotiehyt jostain syystä tukkeutuu. Ilmenee pattina ja punaisena läiskänä rinnassa. Tärkeää antaa vauvan imeä kipeää rintaa, ja sillä avata tukos. Myös kylmäkääre, käsinlypsy ja hellä hieronta sekä ennen tyhjennystä esimerkiksi lämmin suihku auttavat. Imetysasennon olisi hyvä olla sellainen, missä vauvan leuka olisi tukokseen päin. Pahentuessaan voi johtaa rintatulehdukseen.
Tiheät imut: Yleisiä ensimmäisen kuuden viikon aikana, ja sen jälkeen tyypillisiä esiintymisaikoja 3kk:n ja 6kk:n tienoilla. Tiheillä imuilla vauva pitää yllä maidon riittävää muodostumista. Kestää parista päivästä jopa pariin viikkoon.
Tutit ja tuttipullot: Tuttien ja tuttipullon käyttämistä tulisi välttää ennen kuin vauva on oppinut kunnolla imemään rinnasta, koska imuote niistä on erilainen. Pullosta syötäessä kieltä käytetään lähinnä estämään maidon virtaaminen nieluun, kun taas rintaa imiessä kielellä on aktiivinen rooli maidon lypsämisessä. Yleensä imuote on vakiintunut ensimmäisen kuukauden jälkeen. Imetetyille vauvoille olisi hyvä käyttää pullotuttia, joka mahdollisimman paljon muistuttaa nänninpäätä, ja josta maito virtaa hitaasti. Monet vauvat oppivat nopeasti juomaan tavallisesta tai nokkamukista.
Täysimetys: Lääketieteellisesti imetys on täysimetystä silloin, kun vauva ei saa mitään muuta kuin äidinmaitoa mistään muualta kuin äidin rinnoista. Vauva ei myöskään syö tuttia. Löyhemmän käsityksen mukaan täysimetetty vauva saa äidinmaidon lisäksi tarvitsemansa lääkkeet/vitamiinitipat, ja tutti sekä tuttipullo, josta voidaan antaa lypsettyä tai luovutettua äidinmaitoa, ovat sallittuja.
Vastasyntynyt: 0-28 päivän ikäinen vauva
Vatsavaivoja aiheuttavia ruokia: Sipuli, paprika, ruisleipä, omena, sitrukset (kaksi ed. Mainittua myös mehuna), kaali, herneet&pavut, mausteet, kofeiini, jne. Eli mikä aiheuttaa aikuisellekin. Jotkut vauvat reagoivat alussa lehmänmaidon proteiiniin olematta silti allergisia sille.