Kun vauva ei nuku..., mikä avuksi?
(Kivipuro, J., toim. Lindblom, B.)
Sears
Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears on yhdessä vaimonsa Marthan kanssa julkaissut useita lastenhoitoa käsitteleviä oppaita. Näkökulma on usein käytännönläheinen ja korostaa kiintymysvanhemmuutta (attachment parenting). He varoittelevat huudatusunikoulusta, mutta eivät vähättele vanhempien jaksamisen tärkeyttä. Ohessa Syysmammat-sähköpostilistalla ollut referaatti Searsien nukuttamisneuvoista.

Searsien (Sears, W. & Sears, M. 1993. The Baby Book: Everything You Need to Know About Your Baby from Birth to Age Two. Little Brown. - Synopsis: Meryn G. Callander) lähtöajatuksena on, että heräilyn taustalla on usein syy, joka kannattaa selvittää. Toinen oleellinen oivallus on opettaa vauvaa unten maille vähitellen, ei kerrasta yhdessä yössä.
mahdollisia syitä heräilyyn
  • fyysisiä syitä: hampaiden puhkeaminen, märkä vaippa, nälkä, yöpuku ärsyttää (joillekin sopii vain puuvilla), tukkoinen nenä, makuuhuoneessa on liian kylmä tai kuuma...


  • ympäristöstä aiheutuvia syitä: liian kylmä/kuuma/kostea/kuiva ilma, huonepöly, kylmä sänky, oudot äänet, kummat hajut...


  • piileviä lääketieteellisiä syitä: korvatulehdus, flunssa, kuume, refluksiongelmat, allergiat ja niiden aiheuttama kutina, kihomadot (lienevät harvinaisia ihan pienellä vauvalla), virtsatietulehdus...


  • kehitysvaiheisiin liittyviä syitä: aikaisemmin hyvin nukkuneet vauvat saattavat alkaa heräillä oppiessaan istumaan, ryömimään, kävelemään... Vauvat käyvät unissaankin läpi näitä uusia taitoja, mikä tekee nukkumisesta katkonaista. Yöllä istuskeleva/seisova vauva kannattaa nopeasti ja vähin äänin palauttaa hyvään nukkuma-asentoon, ennenkuin tämä ehtii kunnolla herätä. Yöheräilyn taustalla saattaa olla myös eroahdistus. 8-12 kk ikäinen, joka aikaisemmin nukkui hyvin, alkaakin nyt heräillä öisin ja "takertuu" päivisinkin enemmän vanhempiinsa. Searsin mukaan tämä ilmiö on osittain yhteydessä vauvan liikkuvuuteen, eli vartalo vetää pois vanhempien luota, mutta pää käskee pysyttelemään lähellä.


  • tunnesyitä: Vauvan levoton päivä saattaa jatkua levottomana yönä - aivan kuten aikuisellakin. Poikkeamat rutiineissa ja päiväaktiviteetit heijastuvat öihin. Myös vanhemman tunnevaihtelut saattavat peilautua vauvasta. Hän ehkä aistii vanhempien apeuden, masentuneisuuden tai muuta vaikeudet ja on itsekin levottomampi.


  • luonne: Älä pidä yöunta kiltteyden merkkinä! Hyvät yöunet eivät ole liioin hyvän äitiyden merkki. Lapset ovat erilaisia, ja jotkut nukkuvat hyvin, toiset eivät.
ole joustava
Huudatusunikoulua ei Searsien mukaan kannata kokeilla, koska lapsi oppii siitä turvattomuuden lisäksi vain sen, ettei tämän tarpeisiin vastata. Heräilyn todellinen syy ei selviä, mikäli oletetaan lapsen olevan hemmoteltu tai oppineen heräilemään. Uimaopetus on oiva vertaus: eihän lasta heitetä veteenkään suinpäin, ja toivota tämän oppivan kerrasta uimaan. Eli ei myöskään laiteta pinnasänkyyn, ja toivota että osaa nukkua... Nukkumisjuttuja opetellaan vähitellen, aloittaen siitä ettei nukkumista tarvitse pelätä; nukkuminen on mukavaa eikä vauvaa hylätä olemaan yksin. Lopuksi opetetaan keinot pysyä unessa.

Kannattaa olla joustava. Jos valitset jonkun metodin, ei sitä ei tarvitse noudattaa 100 prosenttisesti. Tee sitä mikä toimii, unohda loput. Nukutuskeinoista muodostuu kokemuskansio, ja vaikkei joku keino jonain yönä toimisikaan ei se tarkoita, että yöheräilyt silti jatkuisivat vuosia. Aika on puolellasi, ja kaikista yrityksistä viisastut. Joku konsti, joka ei toiminut kuukausi sitten saattaakin nyt toimia. Kannattaa koittaa opettaa vauvalle monia eri keinoja nukahtaa (sekä iltanukahtamiseen että yöheräilyihin), tämä lisää omaakin jaksamista jos ei aina tarvitse tehdä saman kaavan mukaisesti.
joitakin yksittäisiä kikkoja
  • isä lohduttajana: puoliso (ystävä, isovanhempi) tuudittaa ja heijaa vauvan uneen (ja laskee takaisin sänkyyn) useampana yönä, ja vauva oppii pikkuhiljaa nukahtamaan ilman syömistä tai muuta äitiin yhdistämäänsä nukahtamiskeinoa

  • siirrä vauva lähemmäksi/kauemmaksi vanhemmista, eli koita löytää sopiva etäisyys (esim. pinnasängystä voi tehdä sivuvaunun oman sängyn viereen)

  • lisää päiväruokailuja: koskee erityisesti 6-9 kk ikäisiä vauvoja, jotka syövät tiheästi öisin. Monet tämänikäiset vauvat ovat niin aktiivisia päivisin, etteivät jaksa keskittyä syömään, ja nälkä iskee vasta yöllä. Koita syöttää vähintään kolmen tunnin välein, vie lapsi rauhalliseen, vähävirikkeiseen huoneeseen ja keskittykää syömiseen. Tarjoa kiinteitä pari kolme kertaa päivässä. Vauvan on tarkoitus ymmärtää, että päivät ovat leikkimiseen, yöt nukkumiseen. Seuraavaksi vauvalle opetetaan, että rinnat nukkuvat öisin, eli koita nukuttaa heräilevä vauva syöttämättä. Taputtele selästä rytmikkäästi. Pidä varmoin ottein ja keinuttele. Anna vauvan kosketella ja taputella rintaa. Laula kehtolaulua.

  • iltanukuttamisen keinoja: säännöllinen nukkumaanmenoaika ja iltarituaalit, rauhoittelu (esim. hieronta tai lämmin kylpy), kanna liinassa, imetä uneen - pullosyötönkin voi tehdä "pesien", isä nukuttaa omalla tavallaan. Pesiminen: eli nukuta vauva ensin esim. kainalossasi tai omassa sängyssäsi, keinuttele keinutuolissa, kokeile pinnasänkyä jossa on pyörät alla...


  • yönukuttaminen: kapalointi tai petivaatetuksen löysentäminen saattaa pidentää unijaksoja (eli kokeile vauvakohtaisesti mikä juuri teillä toimii). Nukkuma-asentoa kannattaa koittaa vaihtaa, paras asento voi myös vaihdella iän mukaan. Päivärytmin muuttaminen: lapsentahtisten aikataulujen mukaan syötetty ja paljon kanniskeltu vauva nukkuu päivisin monesti vain lyhempiä torkkuja, ja säästää pitkän unijakson yöhön. Eli kannattaa kokeilla päiväunikuvioiden muuttamista.


  • nukuta vauva niin että pidät lämpöisiä käsiä turvallisen tiukasti vauvan selällä/pään kohdalla, ja hän tottuu nukahtamaan lämmön tunteeseen -> helpompi laskea pinnasänkyyn, ideana siis estää yleinen kiemurtelu kun vauva meinaa herätä sänkyyn laitettaessa. Tähän voi lisätä selän tai pepun rytmisen taputtelun. Kädet irrotetaan asteittain, ensin yksi, sitten toinen, hitaasti keventämällä otetta. Tämä toimii yleensä paremmin isien tekemänä (vrt. isommat kädet...).


  • laita sänkyyn "jotain itsestäsi", esim. oma yöpaita tai rintasuojus, eli jotain äidiltä tuoksuvaa. Tai nauhoita kasetille laulamiasi kehtolauluja, ja laita nauha pyörimään.


  • oma vinkkini: tarjoa unirättiä tai -lelua. Olen omille lapsille antanut harsovaipan unikäyttöön. Ensin vauva voi pidellä sitä imetettäessä, se yhdistyy turvalliseen tunteeseen ja vauva oppii vähitellen nukahtamaan pelkästään unirättiä hypistellen. Myös unipussi on osoittautunut mainioksi apuvälineeksi.
  • koita mennä heräävän vauvan luo nopeasti, ettei vauva ehdi kunnolla herätä vaan nukahtaa pian uudestaan


  • vauvan vatsan on hyvä olla täynnä, muttei liian täynnä


  • jotkut vauvat haluavat nukkua hiljaisuudessa, toiset pitävät taustahälystä. Vesi, rauhallinen musiikki, kellon tikitys yms. saattavat rauhoittaa vauvan uneen ja nukuttaa myös yöllä (ja toisia samat taas ehkä häiritsevät).


  • ratkaisu saattaa myös löytyä kantoliinasta tai riippumatosta

Jaksamistoivotuksia kaikille yökukkujien äideille!

Lisäykset ja kommentit tervetulleita, info@babyidea.fi.