Neljäntenä esittelyssä kirja väsyneille vanhemmille, ja muillekin joita uniasiat kiinnostavat. Pantley, Elizabeth. The No-Cry Sleep Solution: Gentle Ways to Help Your Baby Sleep Through the Night. Contemporary Books 2002. 255 s.
  Pantley tarjoaa konkreettisia työvälineitä yöheräilijöitten vanhemmille. Ensin pitää valita oma ”linja”: onko vauvani rinta- vai pulloruokittu, nukkuuko vauva omassa sängyssään vai yhdessä äidin kanssa, onko tutti käytössä vai ei. Sitten Pantley laatii omat neuvot vauvan iän mukaan. Pantley lupaa: tämä ohjelma toimii – ilman itkua ja huutoa.
[Liedloff] [Ljungberg] [Jackson] [Pantley] [Sears] [Granju] [SearsII] [Sears III]
Elizabeth Pantley on neljän lapsen äiti – ja ”kaikki hänen neljä lastaan nukkuvat läpi yön”. Mutta sysäyksen tämän kirjan kirjoittamiseen hän on saanut kuopuksensa Coletonin ollessa yksivuotias. Silloin hän oli omien sanojensa mukaan heräillyt vuoden verran noin tunnin tai kahden välein imettämään Coletonia uneen. Hän oli uuvuksissa. Mitä tehdä?

Hän ryhtyi tutkimaan asiaa. Yöheräily ja väsymys näytti olevan tavallista vauvojen ja pikkulasten vanhemmilla. Mutta pikkulasten uniongelmiin tarjottiin vain kahta ratkaisua: ”huudata sitä pari yötä” tai ”koeta kestää”. Eikö muita keinoja ollut? Pantley ei ole, kuten arvata saattaa, huudatusunikoulun kannattaja. Hän kirjoittaa kirjansa alkupuolella perusteellisesti huudattamisen haitoista ja siteeraa myös asiantuntijoita. Lisäksi huudattamisen tuoma apu on usein tilapäinen: vauvat alkavat usein jonkin ajan päästä heräillä taas uudelleen.

Pantley ryhtyi tutkimaan vauvojen unta ja unirytmiä saadakseen selville, miksi Coleton heräili öisin niin tiuhaan. Hän kertoo, että hänen neljästä lapsestaan esikoinen ja kuopus ovat olleet yöheräilijöitä, kaksi keskimmäistä taas nukkuneet hyvin. Pantley kirjoittaa:

”Suurimmassa osassa vauvojen unta käsitteleviä kirjoja ehdotetaan, että vanhemmat lukisivat kirjan verran tosiasioita ihmisen unesta ennen kuin ryhtyvät toimenpiteisiin. Kun silmäluomet painuvat umpeen jo ennen ensimmäisen kappaleen loppua, tämä on turha yritys. Faktoja ei opita, suunnitelmia ei tehdä, ongelma ei tule ratkaistuksi ja yksi vanhempi lisää on tuomittu vielä vuoden, kahden tai kolmen unenpuutteeseen.”

Siksi hän haluaa kirjassaan esittää asiat yksinkertaisesti, lyhyesti ja napakasti – niin että silmät ristissä ja aivot tahmeina tekstiä tihrustava vauvan äitikin saa asiasta tolkun. ”I know because I’ve been there!”

miten me nukumme?
Ennen toimintasuunnitelman laatimista Pantley esittelee perusasioita unesta. Ihminen ei aikuisenakaan nuku läpi yön havahtumatta. Unisykliin kuuluu aina sikeämmän unen vaiheita ja kevyemmän unen jaksoja, joiden aikana nukkuja havahtuu. Aikuinen saattaa kääntää kylkeä, pöyhiä tyynyä tai kiskoa peittoa paremmin päälleen, eikä muista näistä havahtumisista aamulla mitään. Unirytmimme seuraa ”biologisen kellomme” tahtia; tietyt ajat vuorokaudesta soveltuvat nukkumiseen paremmin kuin toiset (esimerkiksi iltapäivällä on unettava hetki niihin aikoihin, kun monissa maissa vietetään siestaa – ja toisaalla juodaan iltapäiväkahvit).

Vauvoilla rytmi on samankaltainen kuin aikuisilla, mutta unijaksot ovat lyhyempiä ja niitä on siis yön aikana enemmän. Siis myös hereille havahtumisia on vauvalla yön aikana enemmän kuin aikuisella. Pieni vauva ei välttämättä osaa nukahtaa itsekseen uudelleen havahduttuaan, vaan tarvitsee esimerkiksi äidin rintaa nukahtaakseen. Vauvalla voi olla yöllä myös nälkä, eikä Pantley yritäkään väittää ettei vauvaa saisi ruokkia yöllä; pitää ruokkia, jos vauva on nälkäinen. Mutta jos heräilyä vielä isommallakin vauvalla tapahtuu puolen tunnin - tunnin välein, ja äiti uupuu, Pantley tarjoaa ohjelmaansa avuksi.

Ideana on siis se, että vauvan tulisi yöllä havahduttuaan oppia nukahtamaan ainakin useimmiten itsekseen. Pantley lupaa: tämä ohjelma toimii – ilman itkua ja huutoa.

”tee oma unisuunnitelma”
Hauskaa Pantleyn kirjassa on sen ohjelmallisuus. Pantley tarjoaa konkreettisia työvälineitä yöheräilijöitten vanhemmille. Ensin pitää valita oma ”linja”: onko vauvani rinta- vai pulloruokittu, nukkuuko vauva omassa sängyssään vai yhdessä äidin kanssa, onko tutti käytössä vai ei. Sitten Pantley laatii omat neuvot vauvan iän mukaan. Pantleyn oma Coleton-poika on ollut yksivuotiaana imetetty ja nukkunut yhdessä äidin kanssa, ja hän on alkanut vähitellen tämän ohjelman avulla nukkua kokonaisia öitä. Lisäksi Pantley on testannut ohjelmaansa muiden äitien ja vauvojen avulla, ja äitien kommentteja saa lukea kirjasta.

Pantley ei lupaa nopeita ratkaisuja. Mikään pikalääke tämä ohjelma ei ole, se on vähittäinen tapa opettaa vauva nukkumaan paremmin. Yöimetykset ja -heräilyt eivät välttämättä lopu kokonaan, mutta ne vähenevät pikkuhiljaa.

Mitä Pantleyn ohjelma sitten sisältää? Hän käy läpi keinoja, joiden noudattamisen pitäisi taata parempi yöuni. Ideoita: ”Täytä vauvan vatsa päiväsaikaan. Lisää ja pidennä imetyksiä päiväsaikaan. Tarkista että vauvalla on mukavaa yöllä – luo sängystä mukava pesä. Luo säännölliset, rauhoittavat iltarituaalit. Noudata säännöllistä, rauhallista päivärytmiä. Ota uninalle tai -riepu käyttöön: se ei ole mikään äidinkorvike, mutta voi auttaa vauvaa yöllä nukahtamaan itsekseen.” Iltanukahtamiseen Pantley suosittelee jotakin säännöllistä assosiaatiota joka yhdistyy vauvalla nukahtamiseen: se voi olla esimerkiksi rauhallinen musiikki, laulu tai tietyt unisanat. Pantleyn mukaan on myös tärkeää rauhoittaa vauvan päiväunet: ”hyvin nukuttu päivällä on hyvin nukuttu yöllä”. Lisäksi vauva kannattaa nukutella illalla ajoissa: Pantleyn mukaan vauvalla aikainen nukahtaminen ei merkitse aikaista heräämistä, vaan kun vauvan unirytmi asettuu kohdalleen, vauva nukkuu kokonaisuudessaan enemmän. (Tämä koskee siis niitä, jotka ovat olleet niukasti ja katkonaisesti nukkuvia.) Väsymyksen merkkejä pitäisi tarkkailla, ja alkaa nukutella vauvaa heti kun tämä on väsynyt – ettei ’unen ikkuna sulkeudu’ ja vauva ala käydä ’ylikierroksilla’.

(Joitakin samantapaisia metodeja opettaa vauva lempeästi nukkumaan esitellään muuten myös Siobhan Sterlingin kirjassa Vauvan uni, joka on ilmestynyt suomeksi. Erona on se, että Pantley ei missään olosuhteissa suosittele vauvan huudattamista.)

sitoutuminen suunnitelmaan

Pantleyn mukaan tulosten – paremman yöunen – saavuttaminen edellyttää, että vanhemmat sitoutuvat suunnitelmaan. Kirja sisältää huvittavuuteen asti taulukoita ja päiväkirjapohjia, joihin saa pitää kirjaa vauvansa nukkumisesta ja tavoista. Mutta ohjelmallisuudestaan huolimatta kirja ei tarjoile mitään yhtä-ainoaa-oikeaa-mallia, vaan useita vaihtoehtoja erilaisille vanhemmille ja vauvoille. Pantley itse on vakuuttunut lapsen kanssa yhdessä nukkumisen eduista ja on nukkunut kaikkien neljän lapsensa kanssa samassa sängyssä. Kirjassa on silti omat ohjeensa niille, jotka mieluummin nukuttavat vauvaa omassa pinnasängyssään.

Kirjassa muistutetaan myös, että heräilyjä eri vaiheissa voivat aiheuttaa paitsi nälkä, myös esim. hampaitten puhkeaminen, eroahdistukset ja liikkumaan opetteleminen. Yksi syy heräilyyn voi olla myös sairaus, esimerkiksi korvatulehdus. Ja niinkin voi käydä, että vaikka vauva nukkuisikin, yöheräilyihin tottuneen äidin oma unirytmi on pielessä ja hän heräilee vähän väliä. (Äidin unipulmiin auttavat muuten samat keinot kuin vauvojenkin: iltarituaalit, rauhoittuminen iltaa kohti, sopivasti ruokaa, sängyn laittaminen mukavaksi ja kotoisaksi pesäksi...)

Ja ne yöimetykset: Pantley kirjoittaa, että äidin pitää miettiä, onko itse valmis luopumaan niistä. Hän kertoo, että eräänä yönä kuu paistoi sänkyyn, missä hän imetti Coletonia. Hän antoi suukon vauvan untuvaiselle päälaelle, mies ja isommat lapset nukkuivat ja talo oli hiljainen. ”Minä rakastan tätä”, hän kertoo ajatelleensa. Mutta jossain tulee raja vastaan ja on punnittava plussat ja miinukset: jos yksivuotias heräilee tunnin välein ja äiti laahustaa päivisin zombiena, yövierotusta Pantleyn menetelmällä kannattaa yrittää.

tukea ja jakamista
Pantleyn kirjan lopussa on luku niille vanhemmille, jotka ovat toteuttaneet ohjelmaa, mutta mitään muutosta vauvan huonoon nukkumiseen ei ole tullut. Mikä neuvoksi: alusta uudelleen... Vähittäisin muutoksin pitäisi unirytmin parantua. Rutiineja, rauhoittamista, sopivasti ruokaa, rytmien hakemista. Jos vauva vaatii aina imetystä rauhoittuakseen, kannattaa kokeilla myös sitä, että isä rauhoittelee vauvaa yöllä. Näin imetys ja nukahtaminen pikkuhiljaa lakkaavat yhdistymästä toisiinsa vauvan mielessä. Yksinkertaisia neuvoja.

Pantleyn kirjan tekee mukavaksi henkilökohtainen äidiltä äidille -asenne. ”Usko minua, olen kokenut saman”, hän vakuuttaa. ”Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja vielä vähän kärsivällisyyttä. Hengitä syvään ja toista perässäni: tämäkin menee ohi. Olet nyt hankalassa vaiheessa, ja se on raskasta. Mutta ei mene kuin jonkin aikaa, niin vauvasi nukkuu, ja niin nukut sinäkin.(---) Toivoisin, että voisin nyt halata sinua oikein kunnolla.”

Pantley rohkaisee äitejä luottamaan omiin vaistoihinsa. Periamerikkalaiseen tyyliin hän ei pelkää sentimentaalisuutta, mutta kirjassa on myös huumoria. Suomennan tähän luvun ”Me olemme samanlaisia” kirjan loppupuolelta:
”Kun tein töitä testiäitieni ryhmän kanssa, huomasin, miten samanlaisia me äidit olemme. Eri nimet, eri asuinpaikat, mutta sama ydin. Rakastamme vauvojamme ehdottomasti, emme kestä kuulla heidän itkevän, ja toistenkin vauvojen itkua on vaikea kuunnella. Elämämme muuttui peruuttamattomasti ja kokonaan sillä minuutilla, kun raskaustesti näytti plussaa. Ja sitä mukaa kun vauvamme kasvavat, heille varattu paikka sydämessämme kasvaa myös suuremmaksi.
   Meillä on myös vahvoja mielipiteitä vanhemmuudesta, eikä niitä ole helppo huojuttaa vaikka media, ystävämme tai jopa lääkärimme tai muut ’asiantuntijat’ sanoisivat mitä. Me tiedämme sydämissämme, mitä vauvamme tarvitsevat; me tunnemme mitä he haluavat. Meitä on siunattu lääketieteen edistyksellä, olemme siitä tietoisia, niin myös monista opeista, joita on kehitelty helpottamaan elämäämme – ja silti meidän on vain seurattava vaistojamme. Olemme valmiita jopa kärsimään itse, jos se on vauvamme parhaaksi. Me olemme äitileijonia, äitikarhuja, ja isätiikereitä myös. Vanhemmuuden me osaamme luonnostamme.”

Haluatko kysyä tai kommentoida? Kirjoita suoraan Johannalle.

Otteita kirjasta sekä perheportretin ja kasvatusneuvoja löydät Pantleyn omilta nettisivuilta.