Viidentenä esittelyssä uusi kirja unesta ja sen puutteesta, aihe joka aina kiinnostaa meitä pienten lasten vanhempia. Sears, William. Nighttime Parenting: How to Get Your Baby and Child to Sleep. Plume 1999. 200 s.
  Täyttä asiaa! Jälleen kerran, on mahdoton siteerata joka lausetta, mutta kirja on ehdottoman suositeltava kaikille vanhemmille. Melkein haluaisin sanoa, että jos luette vain yhden lapsenhoito-oppaan, lukekaa tämä. Mutta en sano, koska jokaisen kirjan kohdalla on tehnyt mieli sanoa samaa.
[Liedloff] [Ljungberg] [Jackson] [Pantley] [Sears] [Granju] [SearsII] [Sears III]
”Mitä se attachment parenting sitten on?” Tässä kirjassa se viimein selostetaan. William Sears on amerikkalainen lääkäri ja AP-guru – hän on myös koko termin isä. Hän on yksin ja yhdessä vaimonsa Marthan kanssa kirjoittanut useita kirjoja lasten kanssa elämisestä; tässä sarjassa on tulossa vielä järkälemäisen Baby Bookin (1992) ja The Attachment Parenting Bookin (2001) esittelyt. 

Nighttime Parenting -kirjassa Sears lähtee liikkeelle samasta asiasta kuin Pantley: unesta ja sen puutteesta. Hyvä uni kiinnostaa kaikkia, eikä vähiten heräilyistä räytyneitä pienten lasten vanhempia. Siinä missä Elizabeth Pantleyn kirja on käytännönläheinen opas siihen, kuinka totuttaa vauva nukkumaan kokonaisia öitä, Searsin kirja antaa ohjeita kokonaisvaltaisemmin. Searsin teesi on, että attachment parenting -suuntauksen suosimat käytännöt (joihin tulen kohta) takaavat paremman unen sekä vanhemmille että vauvalle. 
Pantleyn kirja on jalat maassa oleva opas äidiltä äidille; Searsin kirja vähän etäisempi – paikoin olisikin ollut kiva kuulla Searsin vaimon mielipiteitä asioista! Onneksi saan esittelyyn jatkossa kirjoja, jotka William ja Martha Sears ovat kirjoittaneet yhdessä. Aina on helppo antaa teoreettisia esimerkkejä, mutta käytännön toteutukset ovat asia erikseen. William Sears on kahdeksan lapsen isä, joten kokemusta perhe-elämästä hänellä kyllä on.

Kirjan läpikäyvä ajatus on siis se, että kun perheessä noudatetaan attachment parenting -käytäntöjä, lapset ja sen myötä myös vanhemmat saavat nukkua paremmin. Asian ymmärtämiseksi Sears esittelee tosiseikkoja ja tutkimustuloksia vauvojen ja pikkulasten unesta. Kirja on myös kuvitettu ihanilla kuvilla kainaloisista nukkujista.
"attachment parenting"
En ole keksinyt termille hyvää suomennosta. Kiintymysvanhemmuus, vaistovanhemmuus – kumpikaan ei kunnolla kuvaa sitä, mitä tarkoitetaan. Ehdottakaa jos keksitte, siihen asti käytän englanninkielistä termiä ja lyhennystä AP. Ytimessä on ajatus siitä, että lapselle luodaan varhaisvaiheessa läheinen, turvallinen kiintymyssuhde. Nykyäänhän törmää hätkähdyttävän usein ajatuksiin, että jo pikkuvauvaa pitäisi ”itsenäistää”: totuttaa nukkumaan itsekseen, viihtymään yksin ja pakottaa aikuisten mielestä oikeisiin rytmeihin. AP:n mukaan vauva, joka varhaisvaiheessa kyllikseen läheisyyttä ja turvallisen kiintymyssuhteen, kasvaa itsenäiseksi ja luottavaiseksi maailmaa kohtaan. 

Searsin kirjassa AP:n kulmakiviä havainnollistetaan kuvan avulla. On ”attachment parenting” -pylväs, johon kerätään renkaita. Jokaisessa renkaassa lukee yksi perusperiaate. Listaan ne tässä ja kerron Searsin selitykset niille. 

1. rengas: tee sopimus. Sears perää tässä vanhemmilta henkistä sitoutumista vanhemmuuteen. Jo ennen lapsen syntymää vanhempien tulisi tehdä itsensä kanssa sopimus ja luvata panostaa kahteen ihmissuhteeseen: toinen on oma parisuhde ja toinen vanhemmuussuhde lapsen kanssa. Searsin mukaan vanhempien hyvä, onnellinen ja kestävä suhde on lapsen kasvun perusta. Parisuhdetta on muistettava vaalia – jo lastensakin takia! 

2. rengas: luo rauhallinen kohtukokemus. Kuulostaa kummalliselta ... mutta Sears tarkoittaa, että etenkin äidin tulisi raskausaikana välttää stressiä. Lapsi aistii tunteita ja tunnelmia jo kohdussa ja äidin stressi vaikuttaa lapseen levottomuutta herättävästi.

3. rengas: valmistaudu vanhemmuuteen. Sen sijaan, että vanhemmat vain ostaisivat tavaraa vauvalle ja sisustaisivat vauvan huonetta, heidän kannattaa valmistautua henkisesti. Vauvalle on yksi lysti, onko hänen huoneessaan puputapetit, mutta vanhempiaan hän tarvitsee. Sears kehottaa tulevia vanhempia hankkimaan tietoa, suosittelee vanhemmuuden tukiverkkoja (esimerkiksi La Leche League Internationalia). Hän kehottaa myös valmistautumaan synnytykseen hyvin.

4. rengas: lapsentahtinen imetys. Tällä Sears tarkoittaa sitä, että imetystä jatketaan niin kauan, kunnes lapsi itse vierottuu. Hän ei suosittele imettämistä kellon mukaan, vaan lapsen tarpeiden mukaan. Imetys vahvistaa äidin ja lapsen kiintymyssuhdetta.

5. rengas: vastaa viipymättä lapsen itkuun. Lapsen itku on viesti siitä, että hän tarvitsee vanhempiaan. Lapsen itkuun tulisi aina reagoida. Searsin mukaan viivyttelemätön reagoiminen vauvan itkuun vahvistaa vanhempien herkkyyttä lapsen viesteille.

6. rengas: nuku yhdessä lapsen kanssa. Sears kehottaa vanhempia olemaan avoimia erilaisille nukkumisjärjestelyille. Vauva yhdessä huoneessa ja vanhemmat toisessa ei välttämättä ole paras järjestely; vanhempien tulisi tutkia, mikä nukkumistapa sopii omalle lapselle parhaiten. Sears on omassa perheessään kokenut yhdessä lasten kanssa nukkumisen edut, ja kirjoittaa, että yksi parhaista huonekaluista vauvaperheessä on king-size -parisänky. Sears kirjoittaa: ”Jos lapsen kanssa nukkuminen tuntuu sinusta oikealta ja toimii, se on ok. Kuten kaikissa vanhemmuuteen liittyvissä asioissa, jos se ei toimi eikä tunnu hyvältä, unohda se.”

7. rengas: pidä lasta lähellä. Kantoliinat auttavat liikkumaan niin, että lapsi saa paljon läheisyyttä. Sears kehottaa vanhempia varomaan niitä kehotuksia, että lapsi pitäisi jättää olemaan itsekseen mahdollisimman paljon, ja sen sijaan pitämään lasta mahdollisimman paljon vanhempien lähellä.

”Beware of detachment parenting”, Sears kirjoittaa. ”Varo ’erottavaa vanhemmuutta’”. ”Detachment parenting” -pylvään renkaissa lukee seuraavanlaisia väittämiä: ”Huudattaminen auttaa. Älä anna vauvan nukkua samassa sängyssä kanssasi. Teet lapsen liian riippuvaiseksi sinusta. Mitä – vieläkö sinä imetät?” Nämä väittämät ja niiden kuunteleminen on Searsin mukaan omiaan luomaan perheeseen disharmoniaa. Attachment parenting -ohjeiden seuraaminen taas luo harmoniaa perheeseen. Ja harmonisessa perheessä myös nukutaan paremmin.

Sears kehottaa perheitä soveltamaan AP:n periaatteita sen mukaan, mikä kullekin sopii parhaiten. Mitään ehdottomia, mustavalkoisia ohjeita ei lastenhoidossa voi antaa, sillä perheet ja lapset ovat erilaisia. Kuitenkin AP:n perusajatuksena on, että sen avulla vanhemmat oppivat tuntemaan lapsensa paremmin ja voivat auttaa lapsiaan voimaan hyvin.
miksi AP kannattaa?
Mitä hyötyä AP:n käytäntöjen omaksumisesta sitten on? Searsin mukaan vanhemmat oppivat niiden avulla tuntemaan lapsensa hyvin. He tulevat herkiksi lapsen reaktioille ja pystyvät vastaamaan niihin, ymmärtävät intuitiivisesti lapsensa viestejä. He myös luottavat itseensä vanhempina. Vanhemmilla on realistiset käsitykset lastensa kehityksestä eri ikäkausina; lapset ovat heille ilon lähde. Tämän kaiken Sears summaa yhteen sanaan: harmonia. 

AP:n käytännöt myös lisäävät prolaktiinin tuotantoa äidillä, ja tämä myös äitiyshormoniksi kutsuttu hormoni voi vahvistaa naisen äidinvaistoja, intuitiivista lapsen ymmärtämistä ja myös rauhoittaa vaikeissa tilanteissa. Prolaktiini lisääntyy, kun lasta imetetään lapsentahtisesti ja äiti ja vauva ovat paljon ihokontaktissa, ja ylipäätään viettävät paljon aikaa yhdessä. ”Nyt varmaan ajattelette, että attachment parenting on vain antamista, antamista, antamista”, Sears kirjoittaa. ”No, tietyllä tavalla tämä on totta. Äidit ovat antajia ja vauvat ottajia – tämä on realistinen oletus äiti-lapsi -suhteesta. Vauvan kyky antaa jotakin takaisin tulee myöhemmin. Paremmista ottajista tulee yleensä parempia antajia. Kuitenkin, prolaktiini-hormonin ansiosta äidit saavat koko ajan jotakin takaisin vauvoiltaan.” 
miksi AP toimii?
Attachment parenting toimii, koska se kunnioittaa lapsen yksilöllistä temperamenttia, Sears kirjoittaa. Lapsella on synnynnäisiä tarpeita ja tapoja ilmaista niitä. Kun vanhemmat ovat avoimia lastensa viesteille, he oppivat lukemaan niitä ja vastaamaan lapsen tarpeisiin. Tätä kautta lapsi myös oppii viestimään yhä paremmin ja luottamaan siihen, että häntä ymmärretään. Searsin mukaan erityisen tehokasta ja tarpeellista AP on silloin, kun lapsi on ns. vaativa lapsi (”high need child”). Toisin sanoen lapsi, jota kutsutaan levottomaksi, vaikeaksi, haastavaksi, vahvatahtoiseksi.... 
mitä hyötyä AP:sta on lapselle?
Itseluottamus. Lapsi oppii, että hänen tarpeisiinsa vastataan; lapsi oppii luottamaan. Luottamus luo lapseen tunteen siitä, että hän on ”erityinen henkilö”. Tämä on Searsin mukaan pohja lapsen itseluottamukselle, hyvän olon tunteelle joka on persoonallisuuden kehittymisen kannalta tärkeää.

Läheisyys. Lapsi oppii sitoutumaan ihmisiin, ei esineisiin. Hän kykenee luomaan kestäviä kiintymyssuhteita lapsuudessa ja aikuisena.

Myötätunto. Lapsi oppii olemaan herkkä ja osaa antaa myös toisille.

Kuri ja järjestys. Hätkähditkö? Kyllä, säännöt ja rajat kuuluvat myös AP-ajatteluun! Searsin mukaan AP-vanhemmuuden soveltaminen tekee myös järjestyksen ja sääntöjen opettamisen lapselle helpommaksi. Koska vanhemmat tuntevat lapsensa, he ymmärtävät lapsen käytöstä paremmin ja heidän on helpompi reagoida oikein. Vanhempien ja lapsen suhde perustuu luottamukseen, joten vanhemmalla on myös auktoriteettia suhteessa lapsiin. Tällöin myös säännöt ja kiellot menevät paremmin perille. Kukapa kuuntelisi sellaista auktoriteettia, johon ei luota.

Pitkäaikaiset vaikutukset. Tiivistettynä Searsin ajatus on, että lapset, joita on kohdeltu hyvin ja eläytyvästi, osaavat kohdella myös toisia ihmisiä hyvin ja eläytyä toisiin.
entä se nukkuminen
Nyt olen esitellyt kirjan ensimmäisen luvun! Loput 16 lukua käsittelevät ”yöajan vanhemmuutta”, jonka mukaan kirja on nimetty. Ne käyn läpi tiivistäen, koska niissä on paljon samaa asiaa, joka on tullut esille jo Pantleyn ja Jacksonin kirjoissa. 

Sears kertoo ensin, miksi vauvat nukkuvat eri tavoin – katkonaisemmin – kuin aikuiset. Mitä nuorempi ihminen on, sitä suurempi osuus hänen unestaan on kevyempää REM-unta. Tämä on tarpeen aivojen kehityksen kannalta. Noin 3-4 kuukauden iässä useimmat lapset alkavat löytää säännöllisempää rytmiä yön ja päivän nukkumiseen. Mutta monet heräilevät silti lyhyiden unijaksojen välillä – Sears kirjoittaa, että vauvat nyt vain heräilevät, eivätkä nuku kokonaisia öitä kuin poikkeustapauksissa. Vanhempien täytyisi siis yrittää tavalla tai toisella järjestää itselleen lepoa päiväsaikaan. Sears kehottaa väsyneitä vanhempia ottamaan torkkuja päivällä samaan aikaan, kun vauvakin nukkuu. Entä jos lapsia on useampi ja he eivät nuku samaan aikaan päivällä? Silloin tarvitaan hoitoapua. Voisiko joku hoitaa isompia lapsia sillä aikaa, kun vauva ja äiti ottavat päiväunet? Riittävä uni on ehdottoman tärkeää vanhemmille. 
perhepeti
Sears listaa perhepedin hyviä puolia. Sekä vanhemmat että lapset saavat enemmän unta, kun lapset eivät heräile jatkuvasti kaipailemaan vanhempia. Rintaruokinta helpottuu, kun vauva on vieressä. Lapsi saa enemmän kosketusta. Jos samassa sängyssä nukkuminen ei onnistu, lapsi voi nukkua omassa sängyssään tai patjalla vanhempien sängyn vieressä. Jos lapsi nukkuu huonosti eri huoneessa kuin vanhemmat, syynä on todennäköisesti se, että hän kaipaa vanhempien läheisyyttä ja turvaa öiseen aikaan. 

Myös sisaruspeti voi olla hyvä vaihtoehto vähän isommille lapsille.
neuvoja joka lähtöön
Sears suosittelee levottoman vauvan rauhoittamiseen rauhallisia nukahtamisrituaaleja: hiljaista musiikkia, lämmintä kylpyä, hämärää huonetta, imettämistä ym. Vauvan on hyvä olla kylläinen, mutta ei liian kylläinen. Kun vauva havahtuu öisin, on hyvä että vanhempi on lähellä rauhoittamassa: jos vauva ehtii herätä kokonaan, on vaikeampaa saada uudelleen unenpäästä kiinni. 

Searsin kirjassa on todella monipuolisesti tietoa vauvan nukkumisesta. Huudattamista – joka lisää vauvan turvattomuuden tunnetta ja haittaa luottamuksen syntymistä vanhemman vauvan välille – Sears ei suosittele. Sen sijaan tiuhaan heräilevän vauvan rauhoittamiseksi Sears suosittaa AP:n käytäntöjä – läheisyys on tärkeää, samoin lapsen viestien kuunteleminen. Jos vauva on vaativaa lajia, vanhempien on huolehdittava omasta jaksamisestaan. Vauvat pitävät sylissä olosta, Sears kirjoittaa, mutta sylin ei aina tarvitse olla juuri äidin tai isän syli. Joku muu voi hoitaa vauvaa sen ajan, kun vanhemmat keräävät voimia. Vaativien lasten vanhempien on myös syytä muistuttaa itselleen, että vauvan levottomuus tai vilkkaus johtuu hänen omasta temperamentistaan. Se ei johdu vanhemmista. Jotkut lapset vain ovat herkempiä ärsykkeille kuin toiset.

Sears antaa ohjeita mm. siitä, miten isät voivat auttaa lasta nukkumaan paremmin, mitä yksinhuoltajien kannattaa ottaa huomioon, ja miten lapsen nukkumista voidaan tukea erikoistilanteissa, vaikka silloin jos vanhemmat ovat muutaman päivän poissa, jos lasten kanssa ollaan matkalla tai lapsi on sairaana. Hän esittelee myös syitä, jotka voivat aiheuttaa yöheräilyjä; näitä riittää allergioista ja vaikeasti sulavista ruuista tukkoiseen nenään, hampaitten puhkeamiseen tai yökasteluun. 

Täyttä asiaa! Jälleen kerran, on mahdoton siteerata joka lausetta, mutta kirja on ehdottoman suositeltava kaikille vanhemmille. Melkein haluaisin sanoa, että jos luette vain yhden lapsenhoito-oppaan, lukekaa tämä. Mutta en sano, koska jokaisen kirjan kohdalla on tehnyt mieli sanoa samaa.
tulossa
Seuraavaksi luen Katie Allison Granjun ja Betsy Kennedyn kirjan Attachment Parenting – Instinctive Care for Your Baby and Young Child. Kirjassa on William Searsin esipuhe. 
 

Haluatko kysyä tai kommentoida? Kirjoita suoraan Johannalle.

Käy tutustumassa tohtori Searsin sivustoon ja lukuisiin muihin kiinnostaviin aiheisiin:
Ask Dr Sears.