Kahdeksantena esittelyssä Sears, William & Martha. The Baby Book: Everything You Need to Know About Your Baby From Birth to Age Two. Little, Brown & co. 2003. 769 s.

Kirja ei ole teoreettinen, vaan hyvin käytännönläheinen ja täynnä ohjeita ja apukeinoja erilaisiin arkisiin tilanteisiin. Tätä kirjaa voi suositella perusteokseksi jokaiseen vauvaperheeseen.

[Liedloff] [Ljungberg] [Jackson] [Pantley] [Sears] [Granju] [Sears II] [Sears III]
"Me emme ole vain kirjoittaneet tätä kirjaa, me olemme eläneet sen", aloittavat William ja Martha Sears kirjan esipuheen. Tämä kattava yli 750-sivuinen kirjanjärkäle on todella perusteellinen tietopaketti elämästä lapsen kanssa. Se sisältää paljon Searsien omakohtaisia kokemuksia suurperhe-elämästä ja lasten kanssa kasvamisesta. Kirja on ilmestynyt alunperin vuonna 1992, ja tämä toinen painos on uudistettu, laajennettu ja ajanmukaistettu laitos. Näin laajan kirjan joudun esittelemään melko pintapuolisesti. Kirja on kuitenkin todellinen runsaudensarvi! Se on laajuudestaan huolimatta helppolukuinen ja sisältää paljon kuvia. Omakohtaisuus tekee tekstistä mukavaa luettavaa: Searsit kertovat paljon esimerkkejä omasta perheestään ja mm. vastaanotoillaan tapaamistaan lapsista. Kirja ei ole teoreettinen, vaan hyvin käytännönläheinen ja täynnä ohjeita ja apukeinoja erilaisiin arkisiin tilanteisiin. Esittelen kirjan viisi osaa ja otan kirjasta muutamia poimintoja, lähinnä asioita, jotka eivät ole tulleet esiin aiempien kirjaesittelyjen yhteydessä. Tätä kirjaa voi suositella perusteokseksi jokaiseen vauvaperheeseen.

Laaja kirja jakaantuu viiteen osaan. Ensimmäisessä osassa Vauvanhoidon perusasioita Searsit kertovat aluksi, mitä AP on. (Nämä asiat ovat tulleet esiin jo aiemmissa Searsien kirjojen esittelyissä.) He puhuvat raskausajasta, synnytyksestä, vauvaa varten valmistautumisesta, alkuajoista vauvan kanssa. Myös käytännön asiat vastasyntyneen hoidossa – vaipat, napatyngän hoito, kynnet, iho, kylvettäminen, koskettaminen ja sylissä pitäminen, silmät, vaippaihottuma jne. käydään läpi.

ravitsemus

Kirjan toinen osa käsittelee lapsen ravitsemusta. Ensimmäisissä luvuissa käydään läpi imetysasioita sekä lapsen että äidin kannalta, neuvotaan, miten imetys saadaan onnistumaan, vastataan kysymyksiin ja ratkotaan ongelmia. Yksi luku käsittelee pulloruokintaa: miten vauvan tarpeet otetaan parhaiten huomioon silloin, jos häntä ruokitaan pullosta. Kiinteitä ruokia, koko perheen terveellistä ravitsemusta ja 1-2-vuotiaan lapsen syömistä käsitteleville asioille on kullekin omistettu oma, perusteellinen lukunsa. Searsit antavat vinkkejä lapsen terveelliseen ruokavalioon, mukana on mm. ruokalistaehdotuksia. Kiinnostava on heidän esimerkkinsä omasta perheestä: he ovat kokeilleet lastensa kanssa käytäntöä, että 3-vuotiaaksi asti lapselle annetaan vain terveellisiä ruokia (ei lisättyä sokeria tai makeisia/ leivonnaisia, ei liikaa suolaa, ei epäterveellisiä rasvoja). Heidän omien havaintojensa mukaan näin ruokittu lapsi valitsee myöhemminkin terveellisempiä vaihtoehtoja, ja vaikka ottaakin makeisia tai leivonnaisia, kun niitä on tarjolla, ei ylensyö ja ahmi herkkuja pahaan oloon asti. Lapsi tuntuu ikään kuin erottavan paremmin, mistä ruuasta tulee huono olo ja mistä hyvä olo, ja raja esim. makean syömisessä tulee melko nopeasti vastaan.

Syömistä koskevassa luvussa Searsit mm. esittelevät lapsen tarvitsemia ravintoaineita, pohtivat, mistä tietää, syökö lapsi tarpeeksi, muttei liikaa; puhuvat allergioista ja lisäaineista.
vanhemmuus

Kirjan kolmannessa osassa käsitellään "nykyaikaista vanhemmuutta". Siinä puhutaan kantamisesta, nukkumisesta, levottoman vauvan rauhoittamisesta, vanhempien työssäkäynnistä. Lisäksi yksi luku on omistettu erityistilanteille: Searsit kirjoittavat adoptiovanhemmuudesta, kaksosten vanhemmuudesta, yksinhuoltajuudesta, down-lapsen kanssa elämisestä sekä lasten ja lemmikkieläinten yhteensopivuudesta.

Searsit puhuvat kautta kirjan molemmista vanhemmista ja tuovat paljon esiin myös isän osuutta. AP ei ole mitenkään erityisesti vain "äidin heiniä" (vaikka imetysaikana äidin osuus korostuukin).

Kantamista koskevassa luvussa William Sears esim. kertoo omia kokemuksiaan "kokeneena kantajana": hän kirjoittaa, että kun hän kulkee vauva kantoliinassa, hän tuntee itsensä kokonaisemmaksi, eheämmäksi kuin silloin kun vauva ja hän ovat erillään. Vauvan kantaminen ja rauhoittaminen läheisyydessä ja kävelyn liikkeessä tuntuu yksinkertaisesti luonnolliselta, eivätkä nämä yhteyden ja läheisyyden tunteet ole tarkoitetut pelkästään äiti-lapsi-parille. Myös isälle on tärkeää oppia tuntemaan lapsensa olemalla paljon lasta lähellä. Sears kirjoittaa:

"Mitä enemmän kannoin Stepheniä, sitä mukavammaksi me molemmat tunsimme olomme, kun kokeilimme erilaisia kantoasentoja. Mitä enemmän vauva piti kannettuna olemisesta, sitä enemmän minä pidin kantamisesta, ja sitä enemmän nautimme yhdessäolosta."

Vaikka isät eivät voi imettää, he voivat monella muulla tavalla luoda läheistä suhdetta vauvaan, ja kantaminen on tähän yksi hyvä keino.

lapsen kehitys ja käyttäytyminen

Kirjan neljännessä osassa käsitellään lapsen kehitystä ja käyttäytymistä. Yhdessä kasvaminen on sitä, että ottaa huomioon lapsen erilaiset kehitysvaiheet. Searsit jakavat vauvan kaksi ensimmäistä ikävuotta kolmeen vaiheeseen: Ensimmäiset kuusi kuukautta – suuria muutoksia, Toiset kuusi kuukautta – liikkeelle lähteminen sekä Toinen vuosi – vauvasta taaperoksi. Jokaisen vaiheen kohdalla käsitellään tähän ikäkauteen liittyviä kysymyksiä, aina ensimmäisistä hymyistä hampaiden hoitoon, pystyyn kohottautumisesta kielen kehitykseen, "vessaharjoittelusta" leluihin ja leikkeihin...

Entä kuri ja rajat? Niitäkin Searsit käsittelevät. Miten suhtaudutaan taaperon uhmakohtauksiin – jotka Searsien mukaan syntyvät usein siitä turhautumisesta, kun lapsen tahto tehdä asioita on suurempi kuin kyvyt. Lapsi tuntee itsensä jo "isoksi" ja haluaa tehdä jotakin haastavaa itse – ja aikuinen sanookin ei. Lapsi suuttuu. Miten aikuisen tulisi sitten suhtautua lapsen kiukkukohtauksiin? Searsit antavat neuvoksi, että uhma- ja kiukkukohtaukset heijastelevat lapsen omia tunteita, ja lapsen on pikkuhiljaa opittava itse käsittelemään niitä. Aikuisen ei siis pidä mennä mukaan lapsen kiukkuun, vaan hänen roolinsa olisi tukea lasta lapsen omien tunteiden käsittelyssä. Aikuinen ei siis saa puuttua liikaa, mutta ei myöskään jättää lasta kokonaan yksin tunteidensa kanssa.

Koska kiukkukohtaukset voivat olla varsin uuvuttavia sekä lapselle että aikuiselle, Searsit antavat muutamia käytännön neuvoja: ensinnäkin kiukunpuuskia voi oppia ennakoimaan ja siten välttelemään. Nälkä ja väsymys ovat usein laukaisevana tekijänä kiukuttelulle. Searsit kirjoittavat:

“Tarkkaile kiukunpuuskaa edeltäviä merkkejä. Jos huomaat, että muutamaa minuuttia ennen 'leimahdusta' lapsesi on yleensä pitkästynyt, ei tunnu olevan kiinnittynyt tai yhteydessä kehenkään tai mihinkään, marisee, tai vaatii saada jotain mitä hän ei voi saada, voit puuttua asiaan jo ennen kuin pieni tulivuori purkautuu.

Searsit kehottavat myös välttämään sellaisia tilanteita, joita lapsi ei selvästi pysty käsittelemään: jos vaikkapa tavaratalon tavararunsaus on lapselle "liian rankkaa", lapsi kannattaa jättää puolison kanssa kotiin ja lähteä ostoksille yksin.

Searsien mukaan aikuisen on tärkeää yrittää pysyä rauhallisena kiukkukohtauksen aikana, eikä lapsen kiukkua pidä "ottaa henkilökohtaisesti". Kiukkukohtaus ei ole merkki siitä, että olisit jotenkin huono vanhempi, vaan ne ovat "yhtä yleisiä kuin putoamiset, kun lapsi kiipeää huojuvia tikapuita kohti itsenäisyyttä". Tärkeää on myös huomata, että lapsilla on erilaiset temperamentit, ja ottaa oman lapsen temperamentti huomioon.
lapsen turvallisuus ja terveys

Kirjan viidennessä osassa käsitellään lapsen turvallisuutta ja terveyttä. Miten kodista tehdään lapsiturvallinen? Miten edistetään lapsen terveyttä, ja miten hoidetaan tavallisimpia tauteja ja pikkuvaivoja (kuten yskää, nuhaa, kuumetta, vatsatautia ja ripulia). Yleisimpiin hätätilanteisiin Searsit antavat myös ensiapuohjeita: mitä tehdään, jos vauvan kurkkuun takertuu jotain, miten hoidetaan hyönteisten puremia tai pieniä palovammoja.

The Baby Book toimii hyvänä hakuteoksena: siinä on laaja hakemisto, ja kirja on helppo poimia hyllystä kun kaipaa jonkun toisen näkökulmaa tai ohjetta milloin mihinkin lasten kanssa eteen tulevaan kysymykseen.

Haluatko kysyä tai kommentoida? Kirjoita suoraan Johannalle.